Ajattelin käyttää lauantain hyödyksi ja yrittää tehdä kodista asuttavamman näköisen. Pääsin niin pitkälle että levittelin loputkin tavarat pitkin asuntoa ja sitten iski väsy ja epätietoisuus mitä niille tekisi. Nyt on, jos mahdollista, vielä sotkuisemman ja keskeneräisemmän oloista kuin aiemmin. Nyt ymmärrän miksi rikkaat käyttää sisustussuunnittelijoita, mielelläni minäkin toimisin niin. Tosin ei oikein näillä palkoilla ole mahdollista tuon suunnitelman toteutus.
Aamupäivällä kävin torilla tekemässä hankintoja. Nyt on tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Kun vielä muistaisi ne syödä ennen kuin menevät vanhoiksi. Leivän kanssa on vähän sama juttu, ostan sitä aina vaikka miten ja sitten heitän suurimman osan pois kun ehtii homettua. Ja tunnen suuresti huonoa omaatuntoa sillä mikä minä olen leipää pois heittämään kun toisilla ei ole mitään syötävää. Annoin vitosen ylenhyvä-keräyslippaaseen kotimatkalla. Vähäksi aikaa on omatunto hiljennetty.
Imuroida pitää, villakoirat ova jokseenkin päässeet villiintymään. Ei kai sitäkään saisi tehdä mutten kyllä aio villakoirienkaan kanssa elää joten siinä uhmaan kyllä lääkäriä. Tosin on valmistauduttava ottamalla kipulääke etukäteen, luultavasti kivut kun kajahtaa kattoon moisesta urheilusta. Mahtaisikohan onnistua jos vasemalla yrittäisi imuroida vai tuleeko enemmän vahinkoa? hmm...Tiskit on myös hoidettava, tulevat jo kohta vastaaan tiskialtaasta eikä ole puhtaita astioita joista syödä. Olen tosi laiska tiskaamaan, tiskaan yleensä vasta kun ei ole muuta vaihtoehtoa.
Se hyvä puoli tässä käsiongelmassa on että on saanut ajatukset kiertämään hetken aikaa muutakin kuin Ihastuksen kehää. En ole ehtinyt murehtia häntä kun olen murehtinut kipujani. Tosin ylihuomenna on jo maanantai ja hän palaa maanpinnalle, lukee mailini ja toivottavasti hymyssä suin. En tiedä miten maanantaista selviän, varmaan noin sata kertaa tunnissa sähköpostia tarkastamalla...=) Hän on niin kaunis....*haaveilua*
