Sormukset on tuossa vieressä rasiassaan. Vähän väliä otan kannen pois ja katselen niitä. Ne on niin kauniit. Ja sovitankin. Voin rauhassa hupsutella niiden kanssa täällä kotona ko Ällä on polttareissaan. Ostin myös omille kaasoilleni kiitoslahjat, Ällä saa huolehtia omistaan itse. Ei jaksa.
Käytiin äidin kanssa juhlapaikalla ja melkein itku silmässä lähdin sieltä. Ravintolavastaava ei tee mitään muuta kuin konsultoi astioiden käytöstä, itse pitää sekä tiskata että siivota pöydät. Pöytäliinat maksavat, tästä ei ollut aiemmin mitään puhetta. Kun kokoamme itse pöydät niin säästämme muutaman tunnin vahtimestarin työaikaa. Sillä rahalla periaatteessa saisimme ne liinat sieltä talolta. Täytyy miettiä. Hyvä uutinen on se että siellä on kunnon kahvinkeittimet ja saamme käyttää niitä, kahvit pitää viedä itse.
Kun lähdettiin sieltä niin tuli sellainen olo että ei jaksaisi mitään säätämistä enää häiden tiimoilta. Nyt se menee kamalan hankalaksi, meillä kun ei ole varaa palkata sinne ketään hoitamaan astioiden siivoamista pois pöydistä ja tiskaamista. Ei auta muu kuin laittaa talkoot pystyyn. Tuntuu vaan pahalta pyytää vieraita auttamaan.
Pee on tulossa tänne. Askarrellaan ja syödään, oli ajatus että lähdetään kaupunkiin mutta mä olen kyllä yksinkertaisesti niin loppu etten jaksa.
2 kommenttia
Kalle af
29.7.2006 00:12
Jos ystäviänne kutsutte vieraiksi, niin vieraathan ovat ystäviänne, jotka varmaan ymmärtävät tilanteen ja mielellään auttavat. Ei tarvitse tuntua pahalta. Kyllä se siitä.
Voimia!
Tui
29.7.2006 10:50
Kalle, kiitos. Pistin paniikkimeiliä kaikille jotka kuuluvat epäviralliseen järjestelytoimikuntaamme ja sain rauhoittavia meilejä kaasoilta jotka lupasivat taata miulle ihanan ikimuistoisen päivän. Olen äärettömän kiitollinen heistä. Ja teistä jotka tätä blogia lukevat ja jaksatte osaltanne tukea miuta.
Kiitos kaikille. *niia kauniisti*