Sain saarnan isältä. Syystäkin kyllä mutta kuitenkin. En vain kykene sellaista juuri nyt kuuntelemaan, mä menen ihan rikki ja koen vain olevani maailman huonoin ihminen ja suuri pettymys ja haluan maton alle.
Tiedän että olen aivan surkea raha-asioissa. Ei sitä tarvitse kenenkään mulle enää kertoa. Yritän kovin parantaa tapani, se ei vain ole helppoa. Eikä tämä sairastaminen tee siitä yhtään helpompaa, mä yksinkertaisesti en jaksa huolehtia mistään ylimääräisestä. Ja ylimääräistä on kaikki muu paitsi hengittäminen. Jos mun puhelinlaskua ei ole tullut tänne niin en mä ole jaksanut ihmetellä missä se sitten on. Joo, ne on menneet meille kotiin ja Leena on ne maksanut. Sieltä on tullut jokin muistutuslasku, en yhtään ihmettele sitä, mä harvoin jaksan (muistan, saan aikaiseksi, tajuan) maksaa laskuja ajoissa. Mutta olisihan niistä voinut soittaa mulle ja sanoa että ne on täällä eikä vaan maksaa ja sitten huutaa mulle siitä. Aika vaikea tietää asiasta ennenko siitä kerrotaan.
Ja häät on liian suureelliset ja kalliit. Mä en haluaisi tuntea mitä tunnen nyt. Sitä ettei miulla ole oikeutta pitää sellaisia häitä kuin haluan. Tuntuu että kaikki on ideaa vastaan. Mä haluaisin vain ihanan päivän jonka muistan lopun ikäni. Mitä pahaa siinä on?
