rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

no enhän minä kyennyt olemaan keskustelua avaamatta, korvikset antoivat siihen mitä parhaimman tekosyyn:) Sain jopa sanottua että olen häntä kaivannut ja että juuri nytkin kaipaisin lähelle. Mutta illalla nähdään. Tarjoan hänelle autokyydin ja toivon että saan kutsun sisälle;)

Olen täällä nyt muutaman tunnin miettinyt mitä pukea päälle:) Hame vai huosut, lyhyt vai pitkä hame. Päädyin hameeseen joka on välimuotoa, ei pitkä eikä lyhyt. Jotenkin huomaan etten koe taas oloa kotoisaksi housuissa, että kaapista on kaivettu kaikki hameet esille ja on luontevampaa hameessa hömpsöttää eteenpäin. Kun pitkään kuitenkin pidin vain housuja. Johtuu varmaan ainakin osin siitäkin että kiloja on karissut 20 joten voi pukeutuakin ihan eri lailla.

Lueskelin itsekseni tätä omaa blogia taaksepäin. Moni asia on toisin kun tätä aloittaessani. Ihastus on muuttunut toiseen henkilöön ja on ehkä enemmän oikeaa ihastusta kuin sellaista teinikikatusta. Edelleen omat tunteet muilta osin seilaa edestakaisin, voin välilä hyvin ja välillä oikein huonosti mutta siihenkin on niin tottunut. Tosin lääkärille olisi varattava aikaa.

onpa vaikea vastustaa kiusausta napsauttaa keskustelua auki mesessä Ällän kanssa. Mutta kun en halua vaikuttaa liian innokkaalta joten olen päättänyt että voisi lähestyä minua. haluaisin kuitenkin tietää mitä kuuluu ja missä mennään. Kaipaan.

Kipeä olo vain pahenee, huomiselle on yritettävä saada aikaa lääkäriin. Yskä on kauhea ja ontelot tuntuu aikalailla tukkoisilta joten kohta ainakin ovat täynnä räkää elleivät ole jo. Yök kuinka inhoankaan tätä sairastamista. Missään asennossa ei ole hyvä olla ja väsyn niin kovin helposti.

Pitäisi kysyä ällältä sopiiko tulla piipahtamaan ainakin sen verran että haen korvakoruni. Tahtoisin ottaa ne mukaan reissuun. Saappaat pitää viedä aamusella suutarille jotta saan niihin uudet korkolaput reissua varten. Toivottavasti toppis kuivuu pe-aamuun mennessä, nyt on vielä ihan valuvan märkänä tuolla vessassa.

Miksei hän saa minun telepaattista viestiäni ja koputa?

no eihän se koirakuume sitten kauheasti laantunut. Ihania otuksia, oli niin mukava rapsutella ja pitää sylissä kun kerran välttämättä halusivat syliini tunkea niin en minä poiskaan työntänyt. Leffa oli harvinaisen pönttö, ei meistä kumpikaan saanut siitä kiinni kai missään välissä. Kyseessä oli siis Sahara. Penelopekin on laihtunut pieneksi tikuksi joten ei ollut edes oikein silmäniloa. Mietittiin että miten se säilyykin läpi kaikkien seikkailujen niin hehkeänä. Itse jos remuaisi aavikolla niin tuskin oisi tukka niin ojennuksessa ja meikit siistinä kasvoilla.

Taisin hämmästyttää naisen kun halasin lähtiessäni. Jotenkin se vain tuntui luontevalta koska tykkään koskettaa ihmisiä. Oltiinhan me ihan lähekkäinkin, tosin osin siksi että koira tunki mut hänen syliinsä mutta eihän se huonolta tuntunut lainkaan. Uusiksi otetaan ihan varmasti. Luulen että kuoren alta paljastuu mukava mielenkiintoinen ihminen kunhan päästään eroon alkujännityksestä.

Odottelen josko Ällä ilmoittaisi itsestään. En tiedä mitä ajatella siitä ettei ole ilmoitellut itsestään mitään. Tiedän että hänellä on kaveri vierihoidossa joten en nyt olettanutkaan että roikkuisi yötämyöten neidin kanssa messengerissä mutta kun. Ei ole kuulunut mitään, ei edes vastausta lähettämääni tekstiviestiin. Ei vastausta sähköpostiin. Ei mitään. Luultavasti oikeasti johtuu siitä että hänellä on vierihoito kesken mutta kuitenkin. Tiedän hänen olleen koneella koska kirjautui eilenkin meseen jossain vaiheessa iltaa. Stressi. Kun olen kerran päättänyt etten ole liian innokas niin en myöskään tarjoa itseäni liian helposti joten saa hän kyllä ottaa itse yhteyttä. Ja mielenkiintoista nähdä miten tässä mahdan onnistua, itseni tuntien se on aika vaikeaa:)

Menen käymään joka tapauksessa mammalla ja kummipoikien luona, siellä tosin vain piipahdan tiputtamassa wallace&gromit-leffan. Ja mummin lupasin hakea kylään. Ehkä se sitten illemmalla. Meinasi jo unohtua:)

Nyt näyttää vahvasti siltä että minä sairastun sitten juuri sopivasti ennen äidin ja minun viikonloppumatkaa. Yskää pukkaa ja ikävää painentunnetta poskionteloissa, huomenna on varmaan yritettävä saada aikaa korvalääkärille jotta katsoo näyttääkö tulehdukselta vai onko vain turvotusta limakalvoilla. Inhottaa, kivut riittäisivät kyllä muutenkin ilman että flunssaa pukkaa päälle. Ja kun itseni tuntien tiedän että se johtaa taas kierteeseen josta on niin pirun vaikea päästä irti. Nyt yritän ottaa rauhallisesti ja olen doupannut itseäni särkylääkkellä ja c-vitamiinilla jotta oikeasti pääsisi perjantaina lähtemään.

Ämmä laittoi viestiä että heillä on niin tulenarka tilanne kotona ettei sovi tulla sittenkaan kahville. Minua välillä säälittää toinen kun hän niin kovasti kamppailee siellä lasten ja kodinhoidon kanssa ja mies on mitä on. Kun tulee jotenkin vain niin kovin avuton olo, en tiedä miten minä voisin olla asiassa avuksi. höh. No käyn kuitenkin pikaisesti kun haen rahaa heidän tilaustaan varten, tuon hieman uudenvuodenviettoaineksia heille.

Ei meinaa malttaa odottaa että tulisi huominen tai torstai. Sitten kun mahdollisesti Ällän kalenterissa olisi tilaa minullekin:) Juu,yhtään en ole malttamaton. Halipula meinaa olla ja sitten meinaa oikeasti tehdä seksiäkin mieli. Oikeasti kyllä haluan rakastella häntä, pitää hyvänä, paijata ja helliä. Olla lähellä, edes sellaisella katseluetäisyydellä että voisi halutessaan koskettaa vaikka vain ohimennen. Silittää tukkaa ja sanoa kuinka kaunis hän onkaan.

Ulkona on jo pimeä. Menen koirakuumettani pahentamaan erään luo jolla on kaksi karvatassua:) Itse kun olen hieman haaveillut että mikäli työasiat järjestyy niin keväällä voisi harkita pienen jack russelin hankintaa. Äiti keksi jo nimenkin, Kekkonen:P Taitaa olla turhaan julmaa nimetä koira kekkoseksi joten ehkä vielä sitä nimipuolta sitten kuitenkin harkitaan.

Minusta olisi ihanaa jos voisin ottaa Ällän mukaan seuraaviin sukuhörhelöihin koska hän sopisi mukaan kuin nappi silmään. En tiedä toteutuuko mutta katsotaan. Ja yritän oikeasti ottaa rauhallisesti mutta kun on Hätäinen niin ei oikein aina ennätä:)

isä toi aamulla auton, tankki täynnä! Tosin käsi ei sitten yhtään tykkää autoilusta, ajoin siis kotiin isän työpaikalta ja kävin kaupassa. Ajoa yhteensä noin puoli tuntia ja nyt särkee niin että kyyneleet melkein tulee silmiiin. Juuri kun jo ehdin ajatella että käsi olisi jo paremmassa kunnossa, paskat se mitään on. Anteeksi kirosanani. Pakko sanoa noin koska se kuvaa mielialaani parhaiten.

Toinen sana joka kuvaa mielialaani juuri nyt on kaipaus. Ällä. Hän on tuolla ja minä olen täällä, lähes kyyneleet silmissä häntä kaivaten. Höpsöä. Uskotko että ihan varmasti tämä orastava flunsssa pahenee juuri keskiviikoksi niin ettei voida nähdä enää tällä viikollakaan? se olisi minun tuuriani. Ihastus tuntuu hyvältä vaikkakin hieman myös pelottavalta koska tarjoan itseäni täysin alastomana(kuvainnollisesti) hänelle ja hän voisi satuttaa rankastikin. Vetää minut pahasti solmuun ja jättää niin. Hän on niin fiksu. Ja kirjoittaa niin hyvin että hui. Ei helpota minun ikävääni käydä lukemassa hänen tekstejään tuolla bittimaailmassa. Ne ovat niin kauniita, koskettavia ja aitoja. Niin häntä. En ole kirjallisuuskriitikko mutta sen verran lukenut että näen minäkin miten loistava hän on.

Ja sitten taas nostaa päätään se mörkö että miksi minä kiinnostaisin häntä koska enhän minä ole muuta kuin tavallinen kaduntallaaja joka ei ole fiksu sitten niin lainkaan. Tai olenhan minä omalla tontillani mutta kuitenkin. Sanat ovat minulle intohimo, siksi jotenkin silmät suurena huomaan tuijottavani Ällää kun ymmärsin miten mainiosti hän kirjoittaa. Miten tulevaisuus sillä saralla taitaa olla vain avoimia ovia hänelle tuolla kirjallisuuspiireissä. Minä vain olen köyhä sossuntäti joka ei arvostusta tule kai koskaan työstään saamaan mutta olisin valmis melkein palvomaan maata Ällän sanojen alla koska ne ovat niin kauniita.

Kaappia pitäisi taas heilauttaa auki ja kertoa myös isälle ja äitipuolelle. Kerron kyllä, heti joulun jälkeen viimeistään. Kun en tiedä miten hän reagoi niin en haluaisi kenenkään joulua pilata kertomalla. Tuntui kuitenkin niin hyvältä viikonloppunakin avoimesti suukottaa naista kadulla ja kulkea käsikädessä eli olla siis oma itsensä reilusti ja avoimesti. Mummi soitti tänään uusiksi, oli puhunut tätini kanssa joka tietää lesboudestani ja oli niin ilahtunut kun mielipide oli että eihän se minua miksikään muuksi muuta. Myönsi tosin että shokki se oli ollut mutta en muuta odottanutkaan. Ihmeellistä olisi ollut jos ei olisi ollut järkytys 25 heterovuoden jälkeen.

Hyvä viikonloppuna takana.

DTM:n reissu tarjosi tilaisuuden tavata muutamia tärkeiksi muodostuneita ihmisiä joiden kanssa ajatuksiaan vaihtaa. Mielenkiintoista nähdä kuinka kasvot eivät ihan vastanneet sitä mielikuvaa mitä oli itse luonut toisesta kirjoitusten perusteella.Mutta hauskaa oli, ihan älyttömän hauskaa ja otamme tammikuussa uusiksi.

Tapaaminen Een kanssa oli ihan ok, ei mitään maata mullistavaa. Tosin huomasin miettiväni erästä toista siinä istuessani, erästä jonka kanssa en nyt sitten torstain jälkeen ole höpöttänyt ja jota selvästi vähän kaipaan. Tapaammekin varmaan vasta loppuviikosta, jos silloinkaan kun hänellä on vierihoidossa ystävä. Toivon että ehtisimme nähdä viikolla, oikeasti kaipaan hänen seuraansa. Monestakin syystä, meillä on älyttömän hauskaa keskenään ja hänen kanssaan on niin hyvä olla, rento ja luonteva. Ja hän saa minut lähes tuleen pelkällä katseella, saatikka sitten kosketuksella. Ihastunut olen, sen huomaa muutkin:) Toivon että jotenkin osaisin ottaa varovasti etten satuta itseäni tai häntä. Katsotaan nyt mihin tämä johtaa, tutustutaan jne.

Exä otti nokkiinsa kun ei tavattukaan. Johtui siitä ettei neidin aikataulu oikein pitänyt joten ei ehtinyt. Muut asiat olivat kuulemma tärkeämpi kuin hänen näkemisensä mikä kyllä piti paikkansa koska minähän menin sinne helsinkiin muista syistä kuin häntä tapaamaan. Ja oli mustis kun sai selville missä yövyn. Vaikkei asia hänelle kuulu niin lainkaan. Äh kun ei jaksaisi hänen kanssaan moisista kinata tai edes keskustella.

Olen autollinen ihminen ensi viikon, isä lähtee johonkin työreissuun ja jättää auton mulle hoitoon. Ehkä ajellutan Ällää, ainakin hän toivoi että jos käyttäisin kaupassa. Niin haluaisin häntä nähdä. Ajattelin että postia täytyy hänelle laittaa tänään.

Kaappini ovet saivat taas kyytiä. Mummille sain sanottua että minulla on tärkeää asiaa josta hän ei välttämättä tykkää. Luuli että olen raskaana tai että palaan exäni luo jota hän inhoaa. Sanoin sitten ettei tule vävyä vaan miniä. Kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi mutta ymmärsi kuitenkin että tykkään naisista enkä miehistä. Suhtautui asiaan hyvin, kyseli fiksuja kysymyksiä mm sitä että olenko varma etten ole biseksuaali. Vastasin että olen, naiset sävähdyttävät niin eri tavoin kuin miehet jotka eivät saa minussa mitään liikettä.

Olihan hän toki aika hämmästynyt, eihän tätä ollut kukaan kai odottanut kun olen kuitenkin viettänyt 26 vuotta heteroelämää. Kerroin kuitenkin avoimesti miten prosessi on edennyt ja miten lapsesta asti olen tytöistä tykännnyt. Sanoi haluavansa joka tapauksessa lapsenlapsenlapsen:)

Ja tyttöystävät saa tuoda käymään, ottaa kuulemma ilomielin vastaan jos kahville haluamme tulla. Kerroin vähän varovasti että on olemassa eräs joka voisi olla sellainen joka jossain vaiheessa tulee käymään mutta että rauhassa katsellaan mihin asiat johtavat. Olo on oikeasti hyvä, eilen oli taas hetki jolloin luulin maailman kaatuvan niskaani mutta se meni onneksi ohi.

Huomenna lähden pääkaupunkiin vierailulle, tapaan ihania ihmisiä ja menen yöksi Aalle. Hullu kun olen niin otin vastaan vastavierailukutsun:) Ja sunnuntaina tapaan erään naisen jonka kanssa ollaan jo jonkin aikaa kirjoiteltu. Pidän vaihtoehdot vapaina:) Ja vietän rietasta sinkkuelämää.

En muista kerroinko jo että exä piti minulle puolen tunnin seksivalistuksen tuossa keskiviikkona siitä kuinka tauteja voi saada myös naiselta. Sinänsä hellyyttävää että on huolissaan:)

Minua pelottaa. Pelottaa että ihastun, lasken suojamuurini ja sitten huomaankin ettei toinen minua halua. Jotenkin koen oloni kamalan ristiriitaiseksi juuri nyt.

Olen niin hyvä piilottamaan sisälleni masennukseni että hätkähdän aina aika ajoin itsekin kun se putkahtaa päälle. Osaan vetää loistavasti roolini normaalina työkykyisenä ja pirteänä itsenäni niin etten vain joudu kenelläkään näyttämään etten ehkä voikaan kovin hyvin. Miksi en kykene jakamaan tilaani muiden kanssa, edes niiden jotka ovat minua kaikkein lähinnä? Miksen osaa sanoa että voin huonosti, ottaisitko lähelle? Miksi minun täytyy yrittää jaksaa kun en oikeasti jaksa yhtään?

Miksi on niin vaikea sanoa kauniille naiselle että hän on kaunis? Että hän on mielestäni ihana ja että tykkään hänestä? Ystävänä toki koska kauhuissani olisin kaikesta muusta. Miksi hän ei voi tulla ja halia? Miksi minua itkettää?

miksi?

Sain vaihdettua levyä soittimessa, nyt pauhaa Ismon parhaat. Lainasin sen äitipuoleni kokoelmasta, on suhteellisen fanaattinen fani.

Olin kaitsemassa kummipoikiani tänään. Kuinka ihmeen paljon mahtuukaan puhetta kohta 4v täyttävään poikalapseen? Aivan mahdoton höpöttäjä, puhuu taukoamatta aiheesta kuin aiheesta niin että suurin osa menee aivan ohitse tältä tädiltä. Onneksi hänelle riittää se että toinen vain nyökyttelee mukana eikä ihan kaikkeen tarviste osallistua. Lapset on ihania kun niillä on palautusoikeus. Mutta en voi sanoa etteikö olisi ihana mennä käymään kummipojilla kun kaikki 3 hyökkää jalkaan innoissaan kuin täti tuli käymään:)

M pyysi jotain manuaalia ihmissuhteistani. On kuulemma niin paljon uusia ihmisiä ettei hän pysy kärryillä muuten. Ja Peetä varten tuntomerkit. Oli nähnyt Pee nimittäin minut Ällän kanssa kaupungilla viime viikolla ja soittanut hänelle kysyen kuka mun kanssa on. Ei siis voinut tulla juttelemaan mulle tai soittaessaan sanoa että näkee minut. Ei ymmärrä.

Melkein sain tänään sanottua isälle mutta sitten jänistin kuitenkin viime hetkellä. Ehkä odotan joulun jälkeen kuitenkin. Sitten vain töksäytän, ei siinä kai muukaan auta. Jotenkin on saatava kerrottua, jo senkin takia että kuitenkin joskus tapaan jonkun jota haluan viedä näytille ja haluaisin antaa heille hieman aikaa totutella asiaan. Olen aloittanut pehmeästi mainitsemalla muutaman kerran Ällän nimen sopivassa yhteydessä. Samoin tein äidille.

Hyvin alkanut uni-valverytmin tasapainottaminen menee nyt pahasti metsään parhaillaan. Kello on yli puolen yön ja meikäläinen täysin hereillä ja pirteä. Jee.

Ja kirjoitin tänne jo kerran pitkän tekstin jonka v-mäinen bittiavaruus söi. Hemmetti.

Ihana viikonloppu. Pitkästä aikaa on oikeasti hyvä olla, kokonainen olo. Tosin varmaan minä kai jo kohta keksin jotain mistä ahdistua, sehän on minulle NIIN tyypillistä. Neiti Neuroosi. Kumma kyllä en ole yhtään muistanut olla neurottinen omasta ulkomuodostani naisten kanssa, olen antanut mennä vain täysillä eteenpäin nautintoa kohden.

Seksi sekoittaa pään. yhtään järkeä ei ole enää jäljellä siitä vähästä mitä siellä aiemmin oli. Hormonitkin meni sekaisin. Naisilla on niin ihana vaikutus minuun, saavat minut ihanaan hulluuden mielentilaan jossa teen fiksuja päätöksiä kuten nännikorun hankinta. Olen siitä aina ajoittain haaveillut ja nyt kun viikonloppuna pääsi lähikontaktiin sellaisen kanssa niin halu saada oma heräsi jälleen. Huomenna taidan käväistä kysymässä mitä se kustantaisi. Josko joulumuori toisi minulle rahat siihen, tosin luulen että jos ääneen sanon että sen halua niin saan rahan sijasta lähetteen mielentilatutkimukseen=)

Otan sanani takaisin. Ihastumisesta ällään. Se on hyvinkin mahdollista.

Kuinkahan paljon naapurit häiriintyy kun neiti huudattaa korviinsa cmx:ää ja hoilaa täysillä mukana vaikkei yhtään osaakaan laulaa? toivottavasti ei kauheasti.