rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Ihana yökyläily. Ihana nainen. Hyvää ruokaa, läheisyyttä, hellyyttä, seksiä, lisää läheisyyttä, lisää seksiä, lisää hellyyttä, liian vähän unta ja lisää läheisyyttä,hellyyttä.

Olo on kuin pienellä lapsella joka on aivan täpinöissään. En meinaa malttaa istua, olo on kovin energinen ja kasvoille jymähti hömelö hymy. Ällä teki mielettömän hyvää lasagnea joka sai minut ihan hyytelöksi, se kun sattuu olemaan neidin lempiruokaa jota kuitenkin tulee tehtyä itse aika harvoin. Liian harvoin. Sitten köllöttelyä sohvalla kainalossa hiljalleen toista silitellen. Ilta päättyi ihanaan rakasteluun. Hän saa minut ihan tuleen.

Nyt ei osaa kirjoittaa muuta, jatkan kunhan järki tasaantuu olemattomalle tasolleen.

Miten sanotaan ihmiselle joka on ollut ystäväsi kohta kymmenen vuoden ajan että aika on ajanut meistä ohitse? Että enää meillä ei ole mitään yhteistä pohjaa, ettemme osaa oikeasti puhua asioista, etten minä koe häneen enää saman hengenheimolaisuutta kuin koin aikoinani. Etten hyväksy sitä ettei hän hyväksy minua omana itsenäni. Etten jaksa kuunnella hänen iänikuisia jahkaamisiaan kenen kanssa mennä ensi yönä sänkyyn kun kaikki ehdokkaat ovat varattuja miehiä.

Olen tätä nyt pohtinut enkä oikein tiedä miten edetä. En koe että minun ja Peen ystävyys olisi oikeasti enää ystävyyttä. Hän kokee minut lesbona jotenkin oudoksi eikä salli minun puhua hänelle ihmissuhdeongelmistani mutta minun tulisi jaksaa kuunnella tuntikausia hänen höpinöitään siitä kuinka haluaisi takaisin sen ja sen naimisissa olevan miehen. En keksi enää puheenaiheita koska niin suuri osa minun elämästäni on suljettu keskusteluaiheiden ulkopuolelle. Koen että hänen kanssaan minä muutun joksikin mitä en oikeasti olekaan. Koo sanoi ettei kaikille tarvitsekaan kaikkea puhua mutta kyllähän ystävän kuitenkin täytyy hyväksyä sinut sellaisena kuin sinä olet. Ja sitähän pee ei tee, hän ei voi hyväksyä sitä että olen lesbo enkä hetero.

Aion vielä yrittää koska ystäviä ei ole koskaan liikaa. Toivon että luontainen uteliaisuus saisi hänet kyselemään mitä minulle oikeasti kuuluu, kuka on Ällä jonka kanssa sanoin syöväni lounasta omassa kodissani keskiviikkona. En aio näitä tietoja hänelle itse tarjota vaan hän saa luvan ne urkkia jos on kiinnostunut minusta ystävänä, jos haluaa tietää mitä elämääni kuuluu. Jos ei halua niin sitten on valintansa tehnyt, valitettavasti mutta en minä jaksa ihmistä joka ei hyväksy minua sellaisena kuin olen.

Olen äidille muutaman kerran sanonut että ällä sitä ja ällä tätä. Odotan mielenkiinnolla koska hän tarttuu vihjeeseen ja kysyy kuka se ällä oikein on:) Aikanaan kerron itsekin jos on jotain kerrottavaa,vielä en kuitenkaan hätäile asian kertomisen kanssa. Enhän minä aiemminkaan jokaisesta tapaamasta ihmisestä ole äidille kertonut joten miksi kertoisin nytkään.

minulle tulee luultavasti yökylävieraita maantaina. Aivan hullu suunnitelma mutta joskus elämässä pitää olla vähän luovasti hullu. Tai ei vain joskus vaan kyllähän se luova hulluus taitaa Neiti hätäistä kantaa läpi koko elämän, jatkuvasti. Toivottavasti suunnitelma toteutuu sillä ihminen joka olisi tulossa on ihana. Nainen.

Eilinen pyörii vahvasti mielessä. Tulee voimakkaita flashbäkkejä meistä suutelemassa, siitä tunteesta joka kipristeli vatsanpohjassa juuri silloin ja joka kyllä palaa mieleen heti kun uskaltaa antaa. Ja muutenkin, silloinkin kun ei olisi valmis se vain tulee. ja sitten tekisi mieli koskea, helliä, halia, suudella, nautia. Mutta sunnuntaina yökylään. Luultavasti minulla on silloin menkat mutta eihän se läheisyyttä estä. Eikä tosin minun puoleltani muutakaan, nautin seksistä menkkojen aikaan siinä missä niiden välissäkin. Toki pärjään ilmankin.

Se oli niin ihanaa. Suudella, koskea, nauttia ja nähdä kuinka toinen nauttii. Se oli parasta, nähdä ja tuntea ja kuulla kuinka toisella on yhtä ihanaa kuin itsellä. Oih. Nyt menee ihan mahdottomaksi. Tekisi mieli lisää sitä nannaa. Toivottavasti kukaan ei pahastu tästä. Miksi pahastuisi, mielihyvä on ihana asia enkä minä arastele kirjoittaa että haluaisin seksiä kun sitä kerran haluan. Miksi pitäisi olla kuin ei tiettyjä asioita olisikaan?

Yökyläily jännittää. Viime kerrasta on aikaa sitten neljä vuotta. Silloin tilanne oli niin toinen, menin miesystäväni avovaimon luo. Heidän sänkyynsäkin loppujen lopuksi. Ihana nainen joka oli ensimmäiseni. S oli mieletömän kaunis ja olen aina hänelle kiitollinen että antoi sysäyksen oikealle tielle. exä soitti tänään ja kuuli äänestäni että jotain jännää on tapahtunut ja urkki sitten selville mitä. Vaikutti olevan aidosti onnessaan puolestani.

Ällä tuli siis käymään ruuan ja kahvin merkeissä. Hummattiin ensin toista tuntia katsellen kaupungilla kaikkea ihanaa ja ostettiin kaikkea järjetöntä kuten Koolle ruotsinkielinen pilatesopas. Tosin hän on sitä jo pitkään halunnut, no ei ehkä ruotsinkielisenä mutta kuitenkin. Luulen että ilahtuu kun se pukinpussista tupsahtaa. Toivottavasti.

Jatkettiin sitten luokseni syömään. Ruoka oli hyvää, seurakin. Juteltiin, naurettiin, hassuteltiin. Neuroosi iski kun en löytänyt hyvin järjestetystä kaaosmaisesta kirjakaapista hänelle yhtä kirjaa luettavaksi. Päädyttiin sitten kuitenkin sängylle köllimään mikä johti siihen että Neiti Hätäinen USKALSI suudella suoraan suulle:)))

Ihanaa, kiihottavaa, luonnollista, nautinnollista, ihanaa, hyvää, mieletöntä!! Ei osaa nyt sanoa mitään järjellistä tai edes järjetöntä. Nukkua yritän. Mutta on niin hyvä, kihelmöivä olo että tokkopa onnistuu