Minua pelottaa. Pelottaa että ihastun, lasken suojamuurini ja sitten huomaankin ettei toinen minua halua. Jotenkin koen oloni kamalan ristiriitaiseksi juuri nyt.
Olen niin hyvä piilottamaan sisälleni masennukseni että hätkähdän aina aika ajoin itsekin kun se putkahtaa päälle. Osaan vetää loistavasti roolini normaalina työkykyisenä ja pirteänä itsenäni niin etten vain joudu kenelläkään näyttämään etten ehkä voikaan kovin hyvin. Miksi en kykene jakamaan tilaani muiden kanssa, edes niiden jotka ovat minua kaikkein lähinnä? Miksen osaa sanoa että voin huonosti, ottaisitko lähelle? Miksi minun täytyy yrittää jaksaa kun en oikeasti jaksa yhtään?
Miksi on niin vaikea sanoa kauniille naiselle että hän on kaunis? Että hän on mielestäni ihana ja että tykkään hänestä? Ystävänä toki koska kauhuissani olisin kaikesta muusta. Miksi hän ei voi tulla ja halia? Miksi minua itkettää?
miksi?
