Kaappini ovet saivat taas kyytiä. Mummille sain sanottua että minulla on tärkeää asiaa josta hän ei välttämättä tykkää. Luuli että olen raskaana tai että palaan exäni luo jota hän inhoaa. Sanoin sitten ettei tule vävyä vaan miniä. Kesti hetken ennen kuin hän ymmärsi mutta ymmärsi kuitenkin että tykkään naisista enkä miehistä. Suhtautui asiaan hyvin, kyseli fiksuja kysymyksiä mm sitä että olenko varma etten ole biseksuaali. Vastasin että olen, naiset sävähdyttävät niin eri tavoin kuin miehet jotka eivät saa minussa mitään liikettä.
Olihan hän toki aika hämmästynyt, eihän tätä ollut kukaan kai odottanut kun olen kuitenkin viettänyt 26 vuotta heteroelämää. Kerroin kuitenkin avoimesti miten prosessi on edennyt ja miten lapsesta asti olen tytöistä tykännnyt. Sanoi haluavansa joka tapauksessa lapsenlapsenlapsen:)
Ja tyttöystävät saa tuoda käymään, ottaa kuulemma ilomielin vastaan jos kahville haluamme tulla. Kerroin vähän varovasti että on olemassa eräs joka voisi olla sellainen joka jossain vaiheessa tulee käymään mutta että rauhassa katsellaan mihin asiat johtavat. Olo on oikeasti hyvä, eilen oli taas hetki jolloin luulin maailman kaatuvan niskaani mutta se meni onneksi ohi.
Huomenna lähden pääkaupunkiin vierailulle, tapaan ihania ihmisiä ja menen yöksi Aalle. Hullu kun olen niin otin vastaan vastavierailukutsun:) Ja sunnuntaina tapaan erään naisen jonka kanssa ollaan jo jonkin aikaa kirjoiteltu. Pidän vaihtoehdot vapaina:) Ja vietän rietasta sinkkuelämää.
En muista kerroinko jo että exä piti minulle puolen tunnin seksivalistuksen tuossa keskiviikkona siitä kuinka tauteja voi saada myös naiselta. Sinänsä hellyyttävää että on huolissaan:)
