rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Minulla on tänään treffit, mennään vinokinoon kuolamaan koulupukuisten tyttöjen perään=) Mukava saada jotain elämää, edes vähän. Ja eihän sitä tiedä josko vaikka kolahtaisi ja tämä johtaisi johonkin enempäänkin. Mielenkiintoisen oloinen ihminen, hyvinkin samanlainen kuin neiti itse on. Mikä tekee asiasta myös jonkin verran hämmentävää, samanlainen säheltäjä kuin itse on niin miettimään pistää että tuleeko siitä lainkaan mitään muuta kuin täydellistä sähläämistä.

Kyllähän minulla nyt yhtäkkiä tätä elämää onkin. Toivottavasti ei kokonaan kuivu kokoon vaan olisi jotain vipinää jatkossakin. Edes kaveritasolla ellei muuten.

Exä ilmoitti ettei voi laittaa osuutta velastaan. Kökkö juttu, toivottavasti saa laitettua osan siitä sitten joulukuussa koska muuten ei ole lähtemistä tallinnnaan äidin kanssa. Inhottaa riidellä raha-asioista hänen kanssaan.

minä olen aika naiivi ja lapsellinenkin ajoittain, uskon kun joku sanoo tekevänsä niin kuin on sovittu. No, tänään taas opin ettei pitäisi niin sokeasti luottaa toisiin ihmisiin, edes niihin jotka luulee tuntevansa. Exän piti palauttaa mulle tänään puolet asunnon takuuvuokrasta ja paskat se mitään laittanut mun tilille. Ei vastaa puhelimeen vaan puhelut menee suoraan vastaajaan. Ei vastaa meileihin. Ihan kiva. Ja arvaa kuinka paljon v-tuttaa juuri nyt. En oikeasti tiedä mitä tehdä. Täytyy viikonloppuna konsultoida isää tässä asiassa vaikka en tykkää että joudun myöntämään hänelle olevani ongelmissa.

Oltiin eilen leffassa. Tosi hauska, Wallace& Gromit ja kanin kirous nimittäin. Etukäteispätkänä oli Madagaskarin pingviinien joulukepponen joka oli myös ihana. Ihan liian vähän tulee käytyä leffassa, täytyy parantaa tapansa sillä saralla. No yksin on tylsä käydä ja kun Peen kanssa maku on aivan erilainen ja K ei ole leffassa kävijä niin on ollut vähän hiljaista sillä rintamalla. Ehkä ihastuksen kanssa toistekin mennään.

Tosin minun oli kamalan vaikea pitää näppejäni omalla puolella penkkiä, teki ihan mielettömästi mieli koskettaa. Ihanat väristykset meni pitkin kehoa jo siitä että sai olla niin lähellä. Mietin kuinka ihana olisikaan ollut pitää häntä kädestä kiinni, kenties laskea oma käsi häne kapealla reidelleen. Voi. Ei sitä tapahdu muualla kuin minun päässäni. Jotain voisi tapahtua muuallakin, vaikka jonkun toisen kanssa, sen verran on ollut yksinäistä jo pidemmän aikaa. Ei tuota oikein tulosta tuo minun deittihakemukseni, vastauksia on tullut mutta kun ne vastaajat sitten kaikkoaa jonnekin muutaman meilin jälkeen. Ketään en ole vielä tavannut. Tosin huomenna ehkä tapaan erään, mutta hänen kanssaan ei ole ollut mitään romanttista eikä seksuaalista viritystä, enemmänkin toistemme terapiointia. Jännä on ollut nähdä kuinka paljon minä pystyn hänelle avautumaan todella kipeistä asioista vaikka en tunne yhtään sitä ihmistä kenelle kirjoitan.

Niin. Huomenna on ne setan bileet jonne olen luvannut mennä. Ja nyt kun olen luvannut eräälle tapaavani hänet siellä niin en voi jänistää ilman hyvää syytä. Arvatkaa vaan onko stressi. Mietin jo tänään että mitä ihmettä minä päälle laitan, hameen vai housut. Minkä hameen, ruskean vai vaaleanpunaisen? Mitä puhtaita yläosia on kaapissa, missä olisin mahdollisimman paljon eduksi jotta joku ihana nainen minut haluaisi yöksi viereensä? Ja kuinka paljon mahdankaan pettyä jos kukaan ei minua halua.

Minä käperryn itseeni tietyiltä osin taas, huomaan sen ja se on pelottavaa. Jaan elämääni osiin, siihen osaan jonka jaan muiden kanssa ja siihen osaan jonka pidän itselläni. Toisessa osassa olen normaali höpö itseni joka säheltää milloin missäkin, nauttii elämästä ja on paikalla. Toisessa osassa minä olen suljettuna jonnekin pimeään jossa en näe mitään muuta kuin mustaa, jossa ei ole muuta kuin surua, kipua, murhetta ja kyyneleitä

Minä käperryn itseeni tietyiltä osin taas, huomaan sen ja se on pelottavaa. Jaan elämääni osiin, siihen osaan jonka jaan muiden kanssa ja siihen osaan jonka pidän itselläni. Toisessa osassa olen normaali höpö itseni joka säheltää milloin missäkin, nauttii elämästä ja on paikalla. Toisessa osassa minä olen suljettuna jonnekin pimeään jossa en näe mitään muuta kuin mustaa, jossa ei ole muuta kuin surua, kipua, murhetta ja kyyneleitä. Se toinen puoli on pelottava kaikessa mustuudessaan ja ehdottomuudessaan. Se imee minusta kaiken voiman, joudun taistelemaan jotta jaksan pitää tätä toista puolta esillä edes vähän joka päivä. Muun ajan möllötän kotona sängyssä maaten kyynelien valuessa poskilla. En saa nukuttua enkä syö kun ei ole ruokahalua. Se pelottaa, pelottaa myös katsoa peiliin ja nähdä ihan vieraan näköinen naama, silmät syvällä päässä ja silmien alla mustat pussit. Pupillit pieninä kipulääkkeistä jotka tekee olostani vieraan. Ihan kuin seuraisin vierestä elämääni, kykenemättä siihen oikein itse osallistua.

Ja minä haluaisin että isä halaisi ja sanoisi kaiken olevan hyvin. Sunnuntaina yritin sanoa että haluan halata mutta ei ne sanat tulleet ulos mun suusta. Haluan kovasti tulla ulos kaapista heille mutta en haluaisin pilata näitä hiukan verran parempia välejä mitä meillä on. En haluaisi että yhteys katkeaa taas, en sitä kestäisi. En myöskään kuitenkaan kestä jatkuvaa valehtelua, siksi minä tämän koen koska minä pidän yllä kulissia jostain mikä ei ole totta.

Ihanaa kun ulkona on niin kaunis päivä, jotenkin sellainen marraskuumainen. Eikä liian kylmä vaan siellä jaksoi ihan hyvin käydä tunnin kävelyllä. Nyt tosin väsyttää varsinkin kun otin hetki sitten kipulääkkeen. Taidan sittenkin oikaista hetkeksi sängylle ja laittaa simmut kiinni, viideltä on tapaaminen ruuan ja elokuvan merkeissä. Luulisin että on toivottavaa että jaksan olla hereillä molempien ajan.

Tunnen itseni jotenkin käyttökelvottomaksi. En haluaisin antaa kipujen määrätä elämääni mutta nyt ollaan taas tilanteessa jossa ne niin tekee. En uskalla lähteä ulos koska tiedän että sieltä kotiin tullessa sattuu niin että tukka tippuu päästä. Kyynärpää on kuin tulessa enkä uskalla vieläkään ottaa suun kautta kiputabuja koska vatsa ei ihan kunnolla toimi vielä.

Kaikki palikat uhkaa taas kaatua tai ainakin siltä minusta tuntuu. Sisällä on ontto olo, siellä on iso aukko joka neilee vaikka miten paljon hellyyttä, lähellä oloa ja rakkautta mutta kun kukaan ei sitä aukkoa ole syöttämässä niin tuntuu kuin se alkaisi nakertaa sisältä minua.

Säännöllinen seksi ja läheisyys olisi ihanaa. Säännöllinen läheisyys enemmän kuin seksi, siitä voisin joustaa. Jotenkin seksinkaipuu on jäänyt taka-alalle viime viikkoina, osin varmaan ainakin kivuista johtuen. En minä sitä niinkään kaipaa kuin sitä että joku ottaisi lähelle, silittäisi mun tukkaa ja sanoisi kaiken olevan hyvin. Melkein pyysin mammalta lauantaina voinko käydä sohvalle löhöämään ja josko hän vielä kerran nukuttaisi niin kuin pienenä, silittäen tukkaa ja laulaen niitä ihania tuutulauluja.

Posket on ihan märät kyynelistä. Vaikka päätin etten itke. Silti ne vaan valuu ne kyyneleet alas poskia. Huomattavasti laihempia poskia kuin viime kesänä, eilen ottamista kuvistani sen huomasin hyvin että kiloja todella on lähtenyt. Huomasin myös että näytän aika pelottavalta, iho on eloton ja silmänaluset todella tummat. Ei saa nukuttua kunnolla, siitä varmaan johtuu että näytän suht pystyynkuolleelta.

kiva ilma. Sateenvarjo meinasi karata kokonaan käsistä ja varmaan olisi ollut huomattavasti helpompi reissu kaupassa jos olisi jättänyt sen kotiin. Mutta otin mukaan ja kärsin. Inhoan tämänkaltaista keliä, kun tuuli puhaltaa sadasta suunnasta ja puuskittain. YÖK!

Piti lukea identiteetti-tekstejä koulutukseen. Joo, ei tullut luettua yhtään sanaa. Olen leikkinyt kameralla ja saanut aikaiseksi hölmöjäkin hölmömpiä kuvia itsestäni. Tai sai ne kehujakin, en kyllä voi ymmärtää mistä kulmasta ne on niitä katselleet. Varmaan olleet väärän ihmisen kohdalla. Ei muuten voi ymmärtää. Mutta totta kai kaikki kehut otan vastaan ja paistattelen suosioissa mielelläni. T haluaa joulukalenterin. Lupasin pistää harkintaan. Voisi ihan piruuttaan sen vaikka toteuttaakin;)

Ruoka pysyy sisällä. Hyvä. Vatsa tosin jonkin verran vielä kipristelee mutta eiköhän tässä hengissä selvitä. Lääkäri on huomenna, täytyy siellä keskustella josko olisi saatavilla jotain sellaista kipulääkitystä mistä ei vintti menisi sekaisin ja ruokakin pysyisi sisällä.

juhlat on juhlittu, ainakin tältä erää. Oli ihan mukava päivä, ruoka on pysynyt sisällä vaikka olo hieman hutera vielä onkin. Kummipoika tykkäsi dvd:stään kuin hullu puurosta ja oli tietysti ihana nähdä lapsen kasvoilla ilo. Seura oli myös iloinen yllätys, varsinkin exäni jonka kanssa en aina ole ollut hyvissä väleissä.

J on ensimmäin epäonnistunut miessuhteeni. Minusta on niin ihanaa että hän tuntuu olevan ihan sinut sen kanssa että ex-kihlattu on lepakko, ei näe siinä mitään ihmeellistä tai maailmaa mullistavaa. Oli jo sopimassa mulle sokkotreffejä jonkun tytön kanssa jonka tuntee=) Ja kysyi mitä sosiaalirintamalle kuuluu kun viimeksi nähdessä oli puhetta että pientä viritystä on. Se tuntui hyvältä vaikka pieni asia olikin mutta jollekin se on siis arkipäiväinen asia että minä havittelen naisten perään. Ihan nousi kyyneleet silmiin, pitääkin muistaa sanoa hänelle asiasta, kutsuin nimittäin kahville. Olisi mukava viritellä uudestaan ystävyyttä, nyt kun kykenemme olemaan jo ystäviä. Nauramaan asioille, tekemään kiusaa toisille ja olemaan lähekkäin ilman sitä epätoivoista ahdistusta joka välillämme oli aiemmin.

Sain isältä lainaan digikameran. Tuli mieleen josko olisivat moisen hankkineet ja olivathan he. Huomenna alkaa sen käytön opettelu, olen muutamalle ihmiselle luvannut ajantasaisia kuvia itsestäni. Katsotaan nyt, saanko aikaan mitään julkaisukelpoista:)

Nyt kuitenkin nukkumaan, hyvää yötä!

Tiedä tosin uskaltaako syödä. Kipulääkkeet pisti vatsan sekaisin totaallisesti ja olen nyt kaksi yötä valvonut. Ehkä sitä jotain uskaltaisi syödä ainakin vähän kun vatsa kuitenkin ihan murisee jo. Kaapissa ei vaan taida olla oikein mitään vatsaystävällistä, puuroa voisi kokeilla.

Eilen oli isänpäivälounas äidillä. Tapasin serkun miehenkin viimein, olihan se jo aikakin kun ovat kihloissa ja esikoinen syntyy tammikuussa=) Mukava nuori mies, kävi ilmi että yhteisiä tuttuja meillä on koska pelaa K:n kanssa biljardia. Maailma on pieni. Mummi uteli koska tuon K:n näytille, aiemmin jo tällä viikolla sanoin ettei me seurustella eikä tulla seurustelemaankaan. Oli ajatuksena että sanon tuovani miniäehdokkaan sitten aikanaan mutta en oikein tiedä miten sen mummille kerron. Äiti epäili että mummi varmaan pitää minua jotenkin epäonnistuneena koska silloin mitä luultavammin en sukua jatka, ainakaan traditionaalisessa mallissa. Mutta jossain vaiheessa on kerrottava, ehkä minullakin jonain päivänä on joku jonka haluan tuoda mukaan sukutapaamiseen ja olisi hyvä että saavat hieman aikaa sulatella asiaa sitä ennen.

Luulen että osa suhtautuu paremmin kuin osa. Serkku varmaan ymmärtää, nuorena ihmisenä. Mutta toisaalta kokemus ystävien joukosta on jo osoittanut että näissä asioissa saattaa omat arvailut mennä ihan metsään, se kenen luulee ymmärtävän, ei välttämättä ymmärrä niin lainkaan.

Pitäisi kuskata itsensä suihkuun ja pukea. Kummipojan 5-v synttärit olisi ohjelmassa klo 13 ja pitää käydä samalla reissulla myös isänpäiväkahvilla isällä ja pappalla. Ajattelin että pyydän isältä sitä skanneria lainaksi, lupailin toisaalla että Kullan ja lukin kuvat saan nettiin vielä tällä viikolla. Alkaa aika käydä vähiin kun tänään on jo sunnuntai.

Kerroinko että vuokranantaja halusi herättää keskustelua työskentelymahdollisuuksista heillä. Sanoin olevani kiinnostunut ja lupasivat sopia tapaamisen jossa tarkemmin puhutaan mitä oli mielessä. Mietin vieläkin tuleeko mun kertoa olevani lesbo,varsinkin jos tarjoaa työtä nuorten tukihenkilönä. Kun toisaalta ajattelen ettei se kuulu kenellekään muulle kuin minulle mutta toisaalta ajattelen että en halua aiheuttaa mitään hämmennystä jälkeenpäin, aloitettuani. Tämä on kuitenkin sen verran pieni tienoo että jos joku olisi jonka kanssa suukotella niin varmaan joku näkee joka tuntee. Mutta tosin vielä ei ole ketään jonka kanssa suukotella, valitettavasti:( Toivo elää!

ja nyt suihkuun.

Kotitöitä. laiskottelua. netissä surffailua. Kaikkea muuta kuin järjellistä toimintaa on ollut ohjelmassa tänään. Tai no kävinhän minä liittymää vaihtamassa kera äitipuoleni. Olen tuntenut hänet jo yli 15 vuotta ja vieläkin ajoittain hämmästyn sitä ettei hän oikeasti osaa pukeutua. Tai siis onhan hänellä aina vaatteet päällä oikein päin mutta kun ei sitten niin lainkaan tyyitajua tai edes tajua siitä mitä vaatekappaleita kannattaa pukea päälle yhtäaikaa. Oikeasti. Hän on pukeutuu kaikista tuntemistani kaikkista mauttomimmin. EIkä tämä ole ainoastaan mun mielipide, valitettavasti. Muutkin ovat aikojen kuluessa huomanneet saman.

Hakkasin vasaralla sormeen. Piti lyödä naulaa mutta meni sormeen. Taisi joku muukin kuulla tapahtumasta sillä oven ulkopuolelle sitä naulaa hakkasin ja rappukäytävästä kuuluu aika hyvin asuntoihin sisään. Nyt peukkuun sattuu. Olisi sittenkin pitänyt ottaa vastaan K:n tarjous tulla lyömään se naula mutta ajattelin etten minä voi olla oikeasti niin onneton. No nyt tiedetään että olenhan minä.

Olen koko päivän hakenut kissanminttukarkkeja. Tiedän että olen niitä Possulle ostanut mutta en vain tiedä minne ne jemmasin. Possu innostuu joka kerta kun avaan siivouskaapin oven, piilotin sinne laatikollisen minttuhiiriä ja purkillisen kuivattua kissanminttua. Ne hiiret oli pakattu huvittavasti sinne laatikkoon, sullottu pieneen muovilaatikkoon ja olivat siellä kuin sillit suolassa=) Että mä olen hauska!

Tekisi mieli. Rahatilanne on erittäin heikko. Joten ei asiaa baariin vikittelemään heteronaisia. Huomasin tänään ettei mulla minkäänlaista toimintaa tuossa lepakkotutkassa. Miten sitäkin sitten harjoittaisi? Seuraa pitäisi saada. Vaikka höpinäseuraa. Mahtaakohan pyörremyrskyni ilmestyä messengeriin. Uskaltaakohan hän eilisen sekoilunläheisen keskustelun jälkeen tulla kanssani juttusille. hmm...

joten taas yksinäinen perjantai-ilta kotona. Selvinpäin tai no kipulääkkeistä pää sekaisin. Saa siis ehdotella jos tuntee tarvetta moiseen;) Tekisi aika runsaasti mieli;)

hulvatonta meno on ollut tänä iltana. Synttärihatuista käsirautoihin ja kaikkea siltä väliltä.

Tutustuin jousimiehen kuvaukseen, kaikenlaista uutta oppi itsestään. Me kun ollaan pyöremyrskyn lailla kulkevia sydäntenmurskaajia muun muassa.

Niin että varokaa naiset! Se lähestyy joka uskaltaa;)