Käyttökelvoton

Tunnen itseni jotenkin käyttökelvottomaksi. En haluaisin antaa kipujen määrätä elämääni mutta nyt ollaan taas tilanteessa jossa ne niin tekee. En uskalla lähteä ulos koska tiedän että sieltä kotiin tullessa sattuu niin että tukka tippuu päästä. Kyynärpää on kuin tulessa enkä uskalla vieläkään ottaa suun kautta kiputabuja koska vatsa ei ihan kunnolla toimi vielä.

Kaikki palikat uhkaa taas kaatua tai ainakin siltä minusta tuntuu. Sisällä on ontto olo, siellä on iso aukko joka neilee vaikka miten paljon hellyyttä, lähellä oloa ja rakkautta mutta kun kukaan ei sitä aukkoa ole syöttämässä niin tuntuu kuin se alkaisi nakertaa sisältä minua.

Säännöllinen seksi ja läheisyys olisi ihanaa. Säännöllinen läheisyys enemmän kuin seksi, siitä voisin joustaa. Jotenkin seksinkaipuu on jäänyt taka-alalle viime viikkoina, osin varmaan ainakin kivuista johtuen. En minä sitä niinkään kaipaa kuin sitä että joku ottaisi lähelle, silittäisi mun tukkaa ja sanoisi kaiken olevan hyvin. Melkein pyysin mammalta lauantaina voinko käydä sohvalle löhöämään ja josko hän vielä kerran nukuttaisi niin kuin pienenä, silittäen tukkaa ja laulaen niitä ihania tuutulauluja.

Posket on ihan märät kyynelistä. Vaikka päätin etten itke. Silti ne vaan valuu ne kyyneleet alas poskia. Huomattavasti laihempia poskia kuin viime kesänä, eilen ottamista kuvistani sen huomasin hyvin että kiloja todella on lähtenyt. Huomasin myös että näytän aika pelottavalta, iho on eloton ja silmänaluset todella tummat. Ei saa nukuttua kunnolla, siitä varmaan johtuu että näytän suht pystyynkuolleelta.