....mutta en voi siitä kauheudesta huolimatta olla hyrisemättä tyytyväisenä, kun maaliskuun puolivälissä saa tehdä puutarhatöitä. Maa oli topalla ihan sulaa. Ensimmäiset talventähdet kukassa. Mieheni osti minulle syntymäpäivälahjaksi hakettimen. Olenkohan todellakin ollut niin kiltti? Haketin oli sellainen kunnollinen, tukeva, joka hyrisi hiljaa käynnistettäessä ja napsutteli kuivat oksat siistiksi silpuksi :-). Nyt saan haketta pensaille niin paljon kuin haluan. Lisäksi teimme ennen kotiin lähtöä aitan eteen "lastauslaiturin". Täytyy tuumia vielä, sopiiko se siihen. Siinä olisi vain niin kiva istua kesällä paistattelemassa päivää. Saas nähdä.
Torpalla pukkaa muutenkin kaikkea kivaa jo ylös. Luulen, että tämän kesän kukkaloisto on taas monin verroin runsaampi kuin viimevuoden. Kisu (siis rakas mieheni -koska minä olen kuulemma pupu, niin hän ei voi olla pupu joten hän olkoon siis kisu...pysyikö joku kärryillä?) kysyi "kuinka paljon enemmän kukkia torpalla on tänä vuonna, jos vertaa viimevuoteen" Ilmoitin, että 178%. Se on ainakin tavoite. Idänunikot ovat varmaan vahvistuneet. Viime vuonna ne olivat vain pieniä taimia ja kukkia oli vain muutama. Laitoin syksyllä taas aimo annoksen sipuleita, varsinkin laukkoja, joista pidän todella. Marskinliljat suojasi huolella, joten toivottavasti ovat hengissä. Taatankurjenmiekat pulskistuivat. Niitä haluan lisää. Erilaiset esikot näyttävät pärjänneen talvesta hyvin ja kukkivat varmaan runsaasti tänäkin vuonna. Mmm....jokohan päärynöihin tulisi kukkia ja pari hedelmääkin?