Puutarhaunelmia

Tänään, vaikka aurinko ei edes paistanut-ainakaan täällä Turussa- oli ihan pakko poiketa ostamaan tutusta puutarhaliikkeestä muutama siemenpussukka. Oli mukava jutella kahden naismyyjän kanss, jotka tunnen hyvin, ja jotka ovat molemmat intomielisisiä puutarhanharrastajia. Toinen lupasi tuoda keväällä minulle mukulanätkelmän juurakoita (mukuloita?). Siemenistä mukaan tarttuivat sudenporkkana -kiva yksivuotinen leikoksi sopiva. Loistotädyke -jolla ajattelin saada puutarhaani hieman Etelä-Ranskaa, ei siksi, että se olisi siellä jotenkin yleinen, vaan siksi, että se etäisesti muistuttaa kasvutavaltaan laventelia, joka tääällä niin huonosti talvehtii. Vaikka olin periaatteesta vastaan -koska se on nyt niin muodikas- että ostaisin sinivaleunikkoa, niin ostin nyt kuitenkin. (http://www.stauder.net/bildearkiv/Meconopsis%20grandis%20%20+.jpg) Olisihan se upea, jos sitä saisi kasvamaan muhkean puskan. Kunhan nyt ensin itäisivät ;-) Kuvassa köynnösukonhattu (Aconitum hemsleyanum).

Mökillä, niin korvessa kuin se onkin, on hyvänä puolena se, että siellä on luonto todella lahellä. Olen nähnyt siellä lähes kaikki suuremmat ja pienemmät eläimet. Joutsenia, kurkia, palokärkiä, mäyrä,kettu, susi. Viikonloppuna oli pikkutikka lintulaudalla. Luin kirjasta, että sekin lasketaan jo vaarantuneisiin lajeihin. Kesällä mökin ympärillä lenteli pari hiiripöllöä. Lajia tavataan aika harvakseltaan näin etelässä (Varsinais-Suomessa), eikä ainakaan pesimässä. Ilmoitin havainnosta eräälle lintupongarille ja hän kävi katsomassa innoissaan josko sillä olisi pesä jossain lähellä. No seuraavan kerran mökillä ollessa vastaani hyppi iloinen pöllönpoikanen ruohikossa. Ja taas soittamaan pöllöpongareille. Olivat innosta ympyrkäisinä. On kuulemma pesinyt näin etelässä viimeksi joskus kahdeksankymmenluvulla. Kuvassa pöllönpoika kurkkaa puun takaa.

Olimme tietysti mökillä. Itse en niin välitä tarlvesta ja odotan jo malttamattomana josko kevät kohta tulisi. Vain toinen puutarhanharrastaja tietää, miten tylsää kun mikään ei kasva. Voisihan sitä tunkea kaikkea ruukkuihin, mutta ei se vain ole sama asia. No tein minkä voin. Leikkasin pensaita, luin samata vanhat puutarhalehdet miljoonatta kertaa, hypistelin kylvöä odottavia siemenpusseja- eikä mitään kaksimielisiä ajatuksia- katselin ulos ikkunasta ja mietin mitä ensi kesänä istuttaisin minnekin. Kuvia tuli otettua viimekesänä harmittavan vähän. Ohessa yksi. Sama paikka toiseen suuntaan katsottuna kuin tuossa aiemmassa. Positiivinen asia on, että kaikki näyttää puutarhassa olevan kunnossa. Mitään ei ainakaan vielä ole syöty. Ruiskuttelin pensaisiin syksyllä mota nimistä ainetta, joka näyttää pitävän pansaita napostelevat elukat varsin hyvin loitolla. Toivottavasti kevät tulee aikaisin ja lämpimänä...huokaus.... Onkohan ketään gay kansaa menossa minnekään puutarhamessuille keväällä? Viroon, Tukholmaan, tai vaikka messukeskukseen.

..jostain vajan nurkasta. Täytyy myöntää, että eka kuva on jostain syksyn tihkusateelta, jolloin mikä tahansa näyttää ankealta. Tässä kuitenkin viime syksyltä. Välissä oli yksi kesä. Enkä minä ole edes vielä päässyt vauhtiin. Tuleva kesä on -toivottavasti- ensimmäinen jolloin minulla on todella aikaa puuhata pihalla. Lets see! JP oletko muuten ajatellut kokeilla Cardiocrinumia siemenestä? Vai onko liian hidasta? Kimppatilaus? :-)

...no ei nyt aivan, mutta pari vuotta sitten hankittu kesäpaikka ja varsinkin sen puutaha oli järkyttävässä kunnossa. Siellä ei todellakaan kasvanut mitään muuta kuin juolavehnää. Aika kului taloa korjatessa ja ehkä 2,5% ajasta sain puolisoni armollisella suostumuksella kitkeä pihaa. Tulevaisuuden visiona hänellä on, että kun olemme mökillä, hän lukee kirjaa riippumatossa ja minä voin "harventaa porkkanoita" niinkuin hän asian ilmaiseen. Sopii minulle :-) Ei varmaan ole montaa asiaa joista saan niin paljon mielihyvää kuin pihan tonkimisesta....noo, muutama kuitenkin ;-)

Kiitos kaikille jotka olette tähän mennessä ilmoittautuneet :-) Lisää kaivataan.
Tänään posti toi nipun siemenpusseja. Suurin osa melko tavallisia monivuotisia, mutta kuitenkin jotain lajiketta tai väriä jota on hauska kokeilla. Täytyy pitää mun mieheltä piilossa tai se taas syyttää perheen yhteisten rahojen haaskaamisesta turhuuksiin. Mutta mikä on sen mukavampaa kuin plärätä siemenhinnastoja ja haaveilla kesästä. Täällä Turussa tosin pukkasi tänään lunta ja oikein kunnolla. Jukka minullakin on kasvamassa Cardiocrinum (cordatum var. clehnii) pieni vielä ja kestää varmaan 6 vuotta ennen kuin kukkii.