Nyt minusta on sitten tullut kalliolainen - olemme nukkuneet kaksi yötä uudessa asunnossamme. Maanantaina veimme sinne tavaraa omalla autolla sen verran, että pystyimme yöpymään. Päivästä tuli niin hirveä, että jopa minä hyvine hermoineni olin paniikin partaalla. Alla oli rankka viikonloppu maalla kylpyhuoneen rakentamisineen, M laatoitti sunnuntaina viisi tuntia. Olimme sunnuntai-iltana molemmat uupuneempia kuin perjantaina työviikon päätteeksi. Maanantaiaamuna ylös kuudelta ja ajamaan Helsinkiin, työpäivän jälkeen muuttamaan tavaroita Ullanlinnasta. Emme kumpikaan olleet syöneet mitään lounaan jälkeen. Kello tuli kymmenen ja ajoin puoli tuntia ympäri Kalliota vierailla kaduilla etsimässä parkkipaikkaa, koira läähätti, vinkui ja haukkui takapenkillä. Löysin paikan rinteestä, en voinut saada autoa peruutetuksi taskuun, melkein kolhin edessä olevaa, tuli pimeää, hiki virtasi, en tiennyt millä kadulla olen, M soitteli ja etsi minua ympäri Torkkelinmäkeä. Silloin tuntui ehkä kymmenen sekuntia siltä, että luhistun ja lähden juoksemaan jonnekin. Se oli todella pelottava tunne.
Mutta sain kootuksi itseni ja auton pysäköityä, löysin M:n, koira pääsi pissalle ja ehdimme vielä ruokakauppaan.
Maanantain kauhut, kiukku Kallion katujuopoista ja yleinen haikeus siitä, että joudun pois kauniista Ullanlinnasta, pyyhkiytyivät pois eilen illalla, kun lähdimme iltakävelylle koiran kanssa. Lähdimmme sateessa pienelle kujalle, joka alkaa talomme takaa. Sieltä avautui satumainen, hämyisä, kapeiden kujien Torkkelinmäki, jonka olemassaolosta en ole tiennyt mitään. Olen asunut Helsingissä 13 vuotta, ja sinä aikana olen näköjään aina onnistunut kiertämään Torkkelinmäen ytimen joko Helsinginkadun, Fleminginkadun tai Pengerkadun puolelta. Kukaan tuttukaan ei ole sattunut asumaan noilla idyllisillä pikku kujilla. Kalvinter, hyi sinua kun et ole vienyt minua kävelylle tuohon pikku paratiisiin!
Eilen pääsin katsomaan mehiläispesän hoitoa Ransu&co:n kanssa. Se oli todella mielenkiintoista puuhaa, ja oli hauskaa kuulla mehiläisyhteiskunnan hämmästyttävästä elämänkierrosta. Pohdimme siinä, miten rajaton määrä mielenkiintoisia asioita ja harrastuksia mahtuu maailmaan. Ansiotyö vie ihan liikaa aikaa...
Ransu&co, hunajabileitä odotellen ;)
6 kommenttia
Rokkihomo
13.8.2008 11:25
Jännää sinänsä. Torkkelinmäki on minulle jostain syystä tuttu ja olen kävellyt siellä jopa usein - vaikken ole koskaan asunut koko pääkaupungissa.
Joskus aikanaan taisin eksyä sinne vahingossa kun luulin että hyväkin oikotie (ulkopaikkakuntalainen voi miettiä moisia ikään kuin sisäistä karttaa lukien, pahaa ja hyvää aavistamatta).
Ei hyvä oikotie koska mäkinen ja mutkainen, mutta kaunista joo.
Kalvinter
15.8.2008 09:47
Öö, miten puolustautuisin. No, ajattelin että sitten kun sinulla on oikea ikävä takaisin Ullanlinnaan, niin ottaisin sinua kädestä ja veisin Torkkelinmäelle ja näyttäisin pienen leipomopuodin, josta saa taivaallisia herkkuja ja sitten istuttaisiin mäen päällä olevalla aukiolla hetki ja annettaisiin Ullanlinnan unohtua. Oikeasti ajattelin, että noiden Helsingissä viettämiesi vuosien aikana olisit onnistunut Torkkelinmäellä vierailemaan. Luulo ei ole tiedon värtti.
Tervetuloa nyt sit vaan! Toivottavasti luomumansikat torstai-iltana vähän pehmittivät kuormittuneita lihaksianne! Lähtönne jälkeen minua nauratti Rasmuksen jättämä kommentti levyhyllyssäni. Koira oli lynkannut tassuillaan melkein koko unkarilaisen musiikin osaston!
JPHki
15.8.2008 10:48
:D
Hortus
17.8.2008 21:35
Kuulostaa kivalta. Asuin joskus opiskeluaikana useamman vuoden Flemari 15. ylimmässä kerroksessa, josta oli näkymät suoraan Torkkelinmäelle. Kiva paikka Kallio on kaikkine laitapuolenkulkijoineenkin. Siellä on sykettä :-). Joko Ransu on hannkinut mehiläisiä? Hauskaa! Jos viitsit olisi kiva edelleen saada niitä magnolian hoito-ohjeita. Hyvä, ettei olla tultu kylään, vaikutatte stressantuneilta ;-)
Ransu
19.8.2008 22:08
Tervehdys kaverit. Hiljaiseloa nettirintamalla, mutta eiköhän vilkaistu syksyä kohden. Juu hunajasatoa odotellen. Tänään veimme pesälle mehiläispaon, jonka tarkoituksena on tyhjentää mehiläiset hunajaosastoista. Parin päivän päästä haemme hunajakennot ja ehkä viikonloppuna linkoamaan. Mehiläiset on muuten mukava lisäharrastus puutarhaan. Teilläkin Hortus olis paljon pölytettäviä kukkia torpallanne!
Hortus
24.8.2008 20:15
Yleensä Aboa on kaikkia uusia kotieläimiä vastaan, muttä tämän hän osti heti. Vanahana maatiaisharrastajana mietin heti, pitäisikö hankkia pohjoismaalaisia italialaisten sijaan :-)