andywarholtaijotain

Rupesimme pakkaamaan verkalleen tavaroitani muuttoa varten. Täytimme muutaman pienen pahvilaatikon ja kaksi matkalaukkua lähinnä kirjoilla. Komeronnurkasta tuli vastaan peruukki, jonka ostin joskus kymmenisen vuotta sitten työpaikan pikkujoulumatkalla Tallinnassa. Viimeksi peruukki oli esillä edellisen muuton aikana, ja sitä edellisen kerran sitä edellisen muuton...
Peruukki oikein päin päässä näytin mielestäni muinaisen Dynastian Krystle Carringtonilta (te 80- ja 90-luvuilla syntyneet, googlettakaa) miinus olkatoppaukset. Peruukki väärinpäin näytin jokseenkin Rauli Badding Somerjoelta. Ja lopulta peruukki noin 90 astetta pyöräytettynä, kuten kuvassa, Andy Warholilta tai vaihtoehtoisesti Tove Janssonilta.
Olin kerran, silloin kymmenisen vuotta sitten, erään naamiaisporukan kanssa dtm:ssä pukeutuneena 60-luvun lopun poptaiteilijalookiin, johon kuuluivat vaaleat leveälahkeiset housut, kiiltävä kireä paita, korkeakantaiset kapeakärkiset kengät, leveä muovinen vyö, runsaat teddyrintakarvat ja tietenkin tuo peruukki Warhol-asennossa. Se oli upea ja tyylikäs asukokonaisuus, mutta meni dtm:ssä, joka silloin oli todella ankea ja kankea paikka, aivan hukkaan. Kummastuneista ilmeistä päätellen kukaan ei kai tajunnut minun olevan naamiaisasussa. Sillä ainoastaan ja vain sehän on hauskaa että homo on pukeutunut naiseksi ja on isot tissit ja käyttäytyy narttumaisesti...
Peruukki muuten oli Tallinnan-lautalla erään iäkkään miespuolisen matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan professorin päässä. Senkään takia en voi heittää sitä koskaan pois.