Tähdet ja avaruus...

Tänään tuli postiluukusta uusi Tähdet ja avaruus –lehti. Kuten aikaisemmin blogissani kerroin olen ollut tähtiharrastusyhdistys Ursan jäsen jo vuodesta 1984. Tähtitiede on toiseksi pitkäaikaisin harrastukseni, pitkäaikaisin on tullut jo varmasti selville. Tähdet ja avaruus –lehti on aina yhtä suuri lukunautinto. Suomessa on suhteellisesti laskien maailman eniten tähtiharrastajia, loistava harrastusyhdistys ja kansainvälisestikin huipputason harrastuslehti. On uskomatonta että näin pienessä maassa kyetään julkaisemaan näin marginaalisen harrastuksen tiimoilta asiasisällön ja kuvituksen suhteen lähes täydellistä lehteä. Suuri kiitos lankeaa nykyiselle päätoimittajalle Marko Pekkolalle monien muiden alan ammattilaisten ohella. Tähtitieteen tutkimuksen kehitys on huimaavaa ja tuntuu vain kiihtyvän. On hienoa ja innostavaa seurata sitä. On ihan mahdollista että kaukoputkiteknologian kehityksen ansiosta 10-15 vuoden kuluessa voidaan löytää elämän merkkejä joltain eksoplaneetalta, eli jotain muuta kuin meidän aurinkoa kiertävältä planeetalta. (Mitä iloa siitä on meille kysyy kumppanini…)
Tuossa T&A-lehdestä reprotussa kuvassa on legendaarinen teoreeettinen fyysikko Stephen Hawking vierailulla CERNin jättimäisessä hiukkaskiihdyttimessä. Hawking on sairastanut kaiketi jo kolmisenkymmentä vuotta amyotrofista lateraaliskleroosia, joka rappeuttaa liikehermot ja johtaa täydelliseen halvautumiseen. Tautiin kuollaan yleensä muutaman vuoden kuluessa diagnoosista. Hämmästyttävä osoitus inhimillisestä sitkeydestä.
Lähes jokaiselle meistä tulee joskus se päivä vastaan kun sairastumme vakavasti, minkä Aboan blogi on tässä taas konkretisoinut. Harva kaatuu suorilta jaloilta. Voimme vain toivoa että terveitä päiviä, tai sairauden kanssa elettäviä mutta silti mielekkäitä päiviä, olisi jäljellä mahdollisimman monta.