Suvanto

Tasha Tudor kertoo kirjassa The private world of Tasha Tudor (1992), että hänen perheensä keksi aikoinaan yhdessä tuttavaperheen kanssa oman uskonnon nimeltään Stillwater (suvanto). Siinä ”uskonnossa” Tasha itse oli haltiatar, ja siihen kuuluivat suuret juhannusjuhlat. Hän kertoo: It didn’t amount to much religion except for a good dance and lots of delicious things to eat... Stillwater believers are very hedonistic. Life is to be enjoyed, not saddled with. Do you know that lovely quotation from Fra Giovanni? He was an old monk from away back who wrote to his patron: “The gloom of the world is but a shadow; behind it, yet within our reach is joy. Take joy.”

Tuon lahkon jäseneksi mä liittyisin mielelläni. Mutta toisaalta, eipä elämästä nauttimiseen ja hyvien juhannusjuhlien järjestämiseen erityistä ”suvantolaisuutta” tarvita. Ainakaan mä en tunnu tarvitsevan, sillä viime aikoina olen hymyillyt itsekseni taas tavallista enemmän. Sitä tapahtuu kausittain. Olen usein töissä tai muualla yksikseni ollessani niin uppoutunut ajatuksiini, että kasvoillani kuulemma vaihtelee vaikka mitä ilmeitä kulloistenkin ajatusten mukaan. Viime aikoina on naamataulun pitäminen järjestyksessä mm. bussissa istuessa tuntunut tavallista vaikeammalta. Olen miettinyt, olenko jotenkin kilahtamassa, vai onko elämä vain niin ihanaa. Tai siis elämä(ni) on ihanaa, se on fakta. Mutta että olenko sen lisäksi vielä kilahtamassa, se on kysymys. Ainakaan aikaisempina hymyilykausina kukaan ei ole ohjannut minua hoitoon, joten ehkä tämä on tälläkin kerralla hyvänlaatuista.

Viikonloppuna leivoin amerikkalaisen leivontakirja reseptin mukaan kakkua, silvercake, jossa erikoisesti vaahdotetaan rasva, sokeri ja valkuaiset. Se on kätevää, sillä melko usein valkuaisia jää yli, kun valmistaa jotain runsaasti keltuaisia vaativaa, kuten jäätelöä. Voi tietenkin tehdä marenkeja. Oletteko muuten maistaneet Cafe Esplanaden jättikokoisia pähkinämarenkeja? Herkkua.
No, hopeakakku ei ihan onnistunut, sillä luin reseptin niin huolimattomasti, että leivinjauhetta tuli käytettyä yksi teaspoon eikä tablespoon. Litteäksi jäänyt kakku pelastettiin leikkaamalla se osuiksi siivuiksi ja kuivattamalla korpuiksi kiertoilmauunissa.
Ja kammarin tapetointi tuli valmiiksi siinä sivussa.