Liikkuva baarikaappi

Saimme ystävältäni joululahjaksi Muumipeikon mietekirjan. Muumipeikko ei ole muumihahmoista suurin filosofi eikä kovin analyyttinen olento muutenkaan; niinpä kirjassa on enemmän peikon tekemisiä kuin sanomisia. Yksi lausahdus kirjasta jäi kuitenkin mieleen:
”Olettepa te epäystävällisiä”, sanoi Muumipeikko surullisena.
Kirjan tekijä on ilmeisesti ajatellut samalla tavoin kuin minä, ja nähnyt tuon lauseen, jota ei todellisuudessa eli ihmisten maailmassa koskaan sanota (ajatellaan kyllä), hienouden. Nimenomaan surullisena, ei siis vihaisena, pettyneenä, tai järkyttyneenä. Epäystävällisyys on surullinen asia.
Olen aina tuntenut erityistä vastenmielisyyttä epäystävällistä käytöstä, rumaa äyskimistä, välinpitämätöntä komentelua, kylmää puhetta kohtaan. Sellaistakin, joka joidenkin mielestä on normaalia käyttäytymistä eikä tarkoituksellista epäystävällisyyttä. Viimeksi muistan visiitiltä veljen perheen luo, että tuntui pahalta, kun veljeni huusi äkäisesti isäämme hiljentämään TV:n ääntä, koska lapset olivat menossa nukkumaan. Isä oli toisessa huoneessa, ei hän huomannut tilannetta eikä häirinnyt tahallaan. Miksei rakas veljeni voinut mennä ovelle ja sanoa ystävällisesti…

Viime perjantaina oli hauskaa istua iltaa Hämeenlinnalaisessa kulttuuriväen suosimassa pubissa. Kumppanini oli tulossa ystävämme kanssa näyttelyn avajaisista, joihin en itse ihan ehtinyt Helsingistä. Pubiin virtasi illan mittaan paikallista kulttuuriväkeä, tuttuja ja tuntemattomia. Viereemme pamahti istumaan hauska tyttö, joka kertoi oitis, että hän oli viime kerralla istunut täällä kahden tuntemattoman miehen pöytään, mistä oli seurannut hauskat bileet liikkuvine baarikaappeineen. Niinpä hän nyt heti kutsui itsensä meidän kolmen vieraan miehen pöytään. Myöhemmin selvisi, että nämä aiemmat miehet olivat meille tuntematon (huom. pikkukaupunki) homopariskunta ja tänäänkin tulossa paikalle. Emme ehtineet puhua heidän kanssaan juurikaan, mutta ehkäpä heihin vielä törmäämme.
No, tuo 23-vuotias tyttö oli jo ehtinyt muuttaa Lapista Hämeenlinnaan, käydä kaksi eri koulua, perustaa oman firman ja käydä Tansaniassa vapaaehtoistyössä. Lisäksi hän oli nyt ostamassa isoa puutaloa kunnostettavaksi vuokra-asunnoiksi ja lähdössä Costa-Ricaan puoleksi vuodeksi. Käsittämätöntä energisyyttä ja uskallusta. Olin itsekin määrätietoinen esim. opintojeni suhteen hänen iässään, mutta tuollaisia liikkeitä en olisi ikinä uskaltanut tehdä.
Pubi-illastamme voisi mainita vielä, että pummasimme pahoja beniniläisiä savukkeita, ja että mä join ensimmäistä kertaa alkoholitonta olutta, sillä meidän oli vielä ajettava Villalle. Lapsi eli Rasmus-terrieri odotteli siellä.
Villalla remontti etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin. Keittiö alkaa olla nyt valmis, vaikka maalaamista ja listojen kiinnittämistä on vielä. Olemme keittiöön oikein tyytyväisiä, siellä on ilo istua aamiaisella, leipoa ja laittaa ruokaa.