Työkaverin vaimo viittoili ja hymyili minulle. Olin niin ajatuksissani, että olin kävellä hänen ohitseen. Aloimme vilkkaasti vaihtaa kuulumisia. Naisella oli lapsenhoidosta vapaa ilta, jonka hän oli käyttänyt hyödykseen käymällä kielikurssilla. Kun kerroin lähestyvästä lomastani, puhe kääntyi Suomen koleaan ja pimeään marraskuuhun. Ja siihen, miten ihmiset tuskin ovat elossa. Kukaan ei hymyile, eikä vieraille puhuta.
Ulkomailta kotoisin olevalle sosiaaliselle ihmiselle kuten työkaverini vaimolle puhumattomuus on ehkä kaikkein pahinta. Hän ei ymmärrä, mistä syystä ihmiset vaikenevat hänelle. Kielitaidon ei luulisi olevan ongelma, koska hän osaa täydellisesti englantia ja puhuu sitä selkeästi. Hän ei tiedä, johtuuko vaikeneminen hänen suomalaisia tummemmista hiuksistaan ja ihostaan. Eristyneisyyttä lisää se, että hän on äitiyslomalla. Pihan hiekkalaatikon äärellä muut äidit ovat jättäneet hänet yksin.
Kylmyys ei ole vain säässä ja ihmisten käyttäytymisessä. Myös ruoka on usein kylmää. Mistä syystä täytetty patonki myydään kylmänä? Leipä maistuisi lämpimänä paljon paremmalta.
Pimeä marraskuu on sopiva syntipukki. Tosin Ruotsissa ja Norjassa helsinkiläis-espoolais-vantaalaista kylmyyttä pidettäisiin epäkohteliaana. Kun ruotsalainen kuulee, että suomalaiset pitävät heitä vilkkaina ja sosiaalisina, tämä lämmittää ruotsalaisen mieltä. Koska jos suomalaisia ei olisi, ruotsalaiset olisivat maailman hiljaisin kansa.
2 kommenttia
audinkopoika
20.11.2008 00:41
Valitettavasti syksy ja pimeä luo meistä suomalaisista usein mörököllejä. Itsekin olen havainnut semmosia piirteitä ympärilläni ja jopa itsessänikin.
JPHki
20.11.2008 20:44
Puhut tuttua asiaa, ikävä kyllä. Veljen vaimo on belgialainen ja asuu nyt noin neljättä vuotta Suomessa. Hänelle on ollut todella rankkaa totutella suomalaiseen puhumattomuuteen ja kylmyyteen. Ja kahden pienen lapsen äitinä hänelle on tullut tutuksi yksin kotona oleminen. Siis todella yksin. Ei soita tuttava ja kysy miten menee, ei piipahda naapuri käymässä. Itse sitten yrittää pitää yhteyttä ja puhua vaivautuneille ja "kiireisille" ihmisille puhelimessa voidakseen kommunikoida edes jonkun kanssa...
Kuvaava ja surkuhupaisa tapaus: Veljeni ja vaimonsa menivät ensi kertaa synnytysvalmennukseen eräässä uusmaalaisessa pikkukaupungissa, jonka lähellä he silloin asuivat. Sairaalassa odotushuone oli täynnä samaan valmennukseen meneviä ihmisiä. Kukaan, siis e i k u k a a n, sanonut veljelleni ja hänen vaimolleen hei tai päivää, eikä koko aikana mitään muutakaan, kun he olivat odotushuoneessa! Kukaan ei edes nostanut katsettaan lehdestä tai lattiasta, jotta olisi voinut vastata yritykseen nyökätä. Vuosi sitten he muuttivat toiseen kaupunkiin ja saivat onneksi naapurikseen puolikanadalaisen perheen, jossa on selvästi enemmän elämää.
Jepjep, Suomessa small talk on paskapuhetta ja empatian osoittaminen puuttumista toisten asioihin...
No, onhan meissä paljon avoimia ja sosiaalisiakin yksilöitä ja nuoriso toivottavasti kehittymässä fiksumpaan suuntaan.