Välitiloja.
Sinun tavaroitasi on täällä pitkinään, paikoittain. Ja tänne ne kuuluvat. Vuosien takaa tunnistin heti tuoksusi. Reppusi. Uurteet hieman ottaneet paikkaansa. Kasvosi vakavoituneet. Silti samat.
Vuosien päästä tästä. Ehkä ensi vuonna? En ole kaivannut sinua. Sillä olet aina ollut. Tulet aina olemaan. Sinä.
Yhtenä päivänä me kohtaamme toisemme ja katkerasulo valtaa minut. Elämä jatkuu toisaalla.
ollaeikäolla. olen ja ansaitsen. tahdon kodin jossa on kauniit erkkerit ja ilmavat huoneistot. tahdon sen kaiken. hinnalla ei ole väliä, minun kotini on rajaton. tahdon kuulla tämän kannen läpi ja päästä lentoon. juosta ja hengittää.
seison koneen aukolla ja odotan merkkiä. pelkään etten tunne ja kiellän itseltäni ilman. niin on päässyt käymään aiemmin.
sinä olet rikkonut seinämät, sinä olet kasvanut isoksi. heräät keskellä yötä ja yrität huutaa. alla meri ja yllä tähtitaivas.
muna oli tehty rikottavaksi. sen sinä näytit. mitä sitten kun kuori halkaistaan? miten se halkeaa ja minne reunat katoavat? viivalle ei voi jäädä.
------------------
ajattelen sinua. samalla kun ajattelen sitä missä haluaisin asua. asentoasi. asennettasi jota ihailen.
mikä estää minua haluamasta?
kuulen päässäni laulua kun hiljenen. ihan äänetöntä. vedenalaista. valaiden laulua.
pohjaääni. olen uimassa ja merestä löytyy hassuja eliöitä. kuvantarkkoja unia. tiiviitä yksityiskohtia.
vailla määränpäätä.
menikö se tunne? oliko sitä, mitä se oli. yksi aikakausi on päättymässä.
luulet näyttäväsi vähemmän mutta minä näen sinut.
Tänään on väsy. Ensimmäinen työviikko takana. Työntekijänä. eiopiskelijana. en opiskele enää yhtään mitään. nyt on aika tehdä töitä. toisto on hyvä opettaja.
loppuviikosta vasta aloin tuntemaan jotakin. että todellisuus on nyt tätä ja millaista siitä tulee. on opeteltava kuuntelemaan ääntä sisällä, uskottava ja palkittava. joskus ehkä luovuttava. olen itkenyt pohjaitkua joka on ollut hyvää, puhdistavaa. tänään nukuin kolmeen, venyttelin jalkaa ja söin hyvin.
harkitsen jatkoa. ottaako kioskikirjallisuuden kannalta, ohjelmaputken vai konsertin. toisinaan ymmärrän ihan täydellisesti miksi sunnuntai on pyhä. lepo on. tai sen tulisi olla.
joten. hmm. lisää hyvää ruokaa. sinä tähän viereen. (toive) ja ohjelmaputki.
-----------
Tuul vinkuu tässä asunnossa. minun kaunis valoisa opiskelija-asuntoni. päätin ryhtyä etsimään uutta kotia vasta ensi viikolla ja luottaa intuitioon. että sen aika tulee pian ja maailma tulee vastaan kuten tulee.
tämä koti on ollut paras mitä on ollut minulla. silloin sinun kanssasi oli myös hyvä koti, tämä ainoastaan minun.
yhtäkkiä tuli mieleeni tyttö vuosien takaa. josta pidin. tietyt sanat. se hetki kun pesin sinut. toisen peseminen ehkä on jonkinlainen antautuminen, minulle, minusta. päästä ja päästää niin iholle. tässä olen haavoitettavanasi, pese minut jäljiltäsi.
ja jonkinlaisena muistelona ajatteln myös kuluneita kahta vuotta. no neljää lähes. elämäni vaikeimmat ja siksi ehkä parhaat. eniten olen liikkunut kuin koskaan. tulevaisuudesta en tiedä. toivoa voin että edelleen löydän.
En muista uniani. Mikä on merkki vellomisesta jossain. Tunteessa ehkä. Tänään se tunne taisi liikahtaa. Ihan pieni notkahdus ja vaippa murtui.
Kaikki kukat on nyrjähtäneet paitsi sinun. Pidän sitä merkkinä kuten aina, olen herkkä pienille äänille.
Tämä on yhdentekevää tämä vaihe, kenties. Tai tämä voi olla alku suurelle. Molemmatkin. Outoa. Palaan ykkösruutuun, aloitan alusta ilman rosvoa.
Heitä noppaa. Siirry yksi askel eteenpäin.
Nostan maljan jaloilleni. Ne ovat elämäni kaksi täkeintä tukipilaria. Niissä on voimaa, uskallusta ja paskansietokykyä.
Tätä ajattelin harvoin ennen kuin toinen niistä sai murtuman osakseen. En minä ajatellut että jalat on niin tärkeät. Siis jalathan vaan on. Niillä kävellään. Juostaan. Potkitaan. Ei niitä menetetä. Niihin ei koske joka ilta eikä lihakset surkastu koska niillä ei ole käyttöä.
Nyt jalka alkaa olla taas kunnossa, valmiina juoksemaan. Monta viikkoa uskoin että olisi koko kesä pilalla. Että lääkärit ei osaa hommaansa, eivät ne osanneetkaan. Että life sucks in general.
Ja kah. Paraneminen voi alkaa luulen.