Tänään on väsy. Ensimmäinen työviikko takana. Työntekijänä. eiopiskelijana. en opiskele enää yhtään mitään. nyt on aika tehdä töitä. toisto on hyvä opettaja.

loppuviikosta vasta aloin tuntemaan jotakin. että todellisuus on nyt tätä ja millaista siitä tulee. on opeteltava kuuntelemaan ääntä sisällä, uskottava ja palkittava. joskus ehkä luovuttava. olen itkenyt pohjaitkua joka on ollut hyvää, puhdistavaa. tänään nukuin kolmeen, venyttelin jalkaa ja söin hyvin.

harkitsen jatkoa. ottaako kioskikirjallisuuden kannalta, ohjelmaputken vai konsertin. toisinaan ymmärrän ihan täydellisesti miksi sunnuntai on pyhä. lepo on. tai sen tulisi olla.

joten. hmm. lisää hyvää ruokaa. sinä tähän viereen. (toive) ja ohjelmaputki.
-----------
Tuul vinkuu tässä asunnossa. minun kaunis valoisa opiskelija-asuntoni. päätin ryhtyä etsimään uutta kotia vasta ensi viikolla ja luottaa intuitioon. että sen aika tulee pian ja maailma tulee vastaan kuten tulee.

tämä koti on ollut paras mitä on ollut minulla. silloin sinun kanssasi oli myös hyvä koti, tämä ainoastaan minun.

yhtäkkiä tuli mieleeni tyttö vuosien takaa. josta pidin. tietyt sanat. se hetki kun pesin sinut. toisen peseminen ehkä on jonkinlainen antautuminen, minulle, minusta. päästä ja päästää niin iholle. tässä olen haavoitettavanasi, pese minut jäljiltäsi.

ja jonkinlaisena muistelona ajatteln myös kuluneita kahta vuotta. no neljää lähes. elämäni vaikeimmat ja siksi ehkä parhaat. eniten olen liikkunut kuin koskaan. tulevaisuudesta en tiedä. toivoa voin että edelleen löydän.