Metsässä oli tänään hienoja juttuja. Eka oli se kun kosketti puuta ja se tuntui iholta, röpelöiseltä ja pehmeältä. Sitten on se hiljaisuus joka aina. Se joka vastaa siihen mitä on sisällä, avaa oikeastaan. Tulee kohti ja huutaa niin kovaa että kuulee miten aika valuu.

Huomasin eilen taas pallon pienuuden kun löysin itseni ihmettelemästä kartalla. Ja vastaan käveli menneisyys.