Kello oli jo paljon kun nukahdin ja sinä olit vierellä. En kuullut kun hengitit, se on niin pieni ääni mikä sinusta. Huomaan että pelkään rakastua, ottaa vastaan.

Aamuyöstä käänsin lakanan kurtulle ja toivoin että maailma olisi hellempi. Ei se toteutunut. Ääni kellosta vihaisena.

En ole itkenyt aikoihin ja valehtelen heti. Viime viikolla. Mutta se oli hyvä itku, vapauttava. Sellainen paras, kun saa luopua. Vääristä tunteista. Voiko tunteet mikään olla väärä?

Tässä on niin hyvä olla nyt ja vain nyt ja tässä. Istua ja antautua. Olen sillä tiellä tiedätkö. Oikealla. Oikeaa kaistaa, hitaampaa. Ajan ja ajaminen on alkanut olla varmaa. Ohjata tätä. Onni.