Uimahallissa ajattelin tänään seuraavaa. Että sehän on valtavan intiimi paikka. Mä ainakin koen sen jonkinlaisena kummallisena tilana jossa ihmiset ui ratoja pitkin. Mun oli vaikea keskittyä itseeni, usein toki ennenkin on vaikeaa ollut jos ihmiset ui liian lähellä. Parhautta olisi oma rata. Ehkä oma halli, allas ainakin.

Mutta se vesi se vesi. Mikä järkyttävän ihana elementti, sinne uppoaa, vajoaa, siellä on tyhjän päällä ja liikkeessä silti. Ja ihan varmasti se tunne että mua kannetaan. Ei sitä pysty selittämään, ei sanoilla. Veden alla on ihan omanlaisensa rauha ja hiljaisuus. Valo ja tunne. Lämpö. Ja suorat pehmeät liikkeet. Keho jota voi samanaikaisesti hallita muttei kuitenkaan.

Mietin myös sitä että mitähän nää muut kelailee. Mitään? Hassua. Niin paljon ihmisiä mutta kohdata ei tarvitse.