Uh. kaksi päivää ilman nettiä. Mikä inha kokemus. Elämäni rajoittuu suuresti kun en pääse valtaväylille surffailemaan haluamaani vuorokaudenaikaan.

Opinnot ohi tältä vuodelta. Olo on jotenkin tunnoton. Ei tuntunut missään ja huomaan että edellinen toteamus kietoutuu jonkinlaiseen suruun. Suoritus toisensa perään mutten tunnista itseäni siinä.

Aikakausi alkaa olla päätöksessä ja se lisää tätä haikeutta. Pian siirtyy paino uudelle puoliskolle.