Symbolit taitaa liikuttaa mun ajatuksia eniten. Ensin on kuva ja sitten liike. Vähän niinkuin siinä kanajamuna ideassa.

Heräsin viiden jälkeen ja kävelin töihin. Aamut on tosi hienoja jotenkin, hiljasta eikä ketään missään. Ja päivä vasta ihan pieni, olematon lähes.

Että on sellainen fiilis kuin olisin osunut johonkin kultasuoneen, oikeasti. Mutta se on salaisuus tavallaan koska sitä ei itsekään vielä ihan tunne, on opeteltava tunnistamaan se. Enemmän tasapainossa on kuitenkin minä ja se toinen minä. Toinen tekee näitä juttuja joita täytyy, toinen sitä mikä on todellista ja aidointa. Aito vaan on ujompi ja ollut enemmän piilossa. Niin sitä täytyy sitten vähän mielistellä että se tulisi olemaan enemmän outgoing.