Anteeksi minä kun en ole katsonut minuun hetkeen. Tai kyllä olen mutten tervehtinyt.

Tänään on torstai ja minulla on joku uudenkaltainen tunnetila ylläni joka velloo mutta jota en saa puettua sanoiksi, en juurikaan edes kuviksi. Näen sen joissakin kohdissa kyllä, tuossa lumikiteessä joka valuu hitaasti vasten aurinkoa. Musiikissa, laulussa. Eilen tapailin kitaraa ja lauloin vähän itsekseni. En ole tehnyt sitä koskaan aiemmin. Laulanut omaa lauluani. Oli niin sanoinkuvaamaton olo että se tuli ulos kuten osasi.

Sisällä myllertää taas. Nukun syvemmin ja silmät on painavat. Patterit ainakin toimii, nyt koti on tropiikki. Opiskelija-asunnon ihanuuksia, vaihtelevat sisäilmastot.