Mietin toimiiko voodoomeininki. Kokeilin muovailuvahaan ja viiltelin erästä. Aika julmaa. Mutta niin on elämä.

Kävin tekemässä sopimukset tänään ja h-hetki on lähellä. Keskityin valokuvaamaan muistoja talteen ja jokin järkähtämätön nostalgia on parkkeerannut muhun. Mitä että. Luopumista ehkä. Näin untakin muovailuvahasta. Millaiseksi muokkaan tämän. Järkyttävän hyvä olla, aina silloin kun en pelkoile. Mutta pelolle voi aina antaa samalla mitalla. Ei periksi.

Nyt tulee ehkä hankkia pahvilaatikoita, tenttikirjoja ja tehdä muistiinpanoja. Eikä suunnitella kaikkea valmiiksi kun ei ne pidä kuitenkaan ja parempi niin.

Hitto. Missä ajassa mieli tyhjenee kaikesta tästä rojusta.