Nyt olen tainnut kasvaa ulos tästä paikasta, rikkonut seinämät ja raajat pursuaa yli. Hieno tunne ja toisaalta pelottava, tuntuu että jotain todella päättyy ja jotain alkaa. Nousen korkeammalle kaiketi, itseeni.

Vähän sellainen fiilis että toppapuku on käynyt pieneksi ja aika vaihtaa kevyempiin muttei millään tahtoisi kun se puku on kuitenkin niin turvallinen ja tuoksuu hyvälle. Ja samasta syystä sitä vihaa. Melko vauvamaista. Ääh.