Tahdittomana pysyvä aika. Ensimmäinen kerta lähes vuoteen kun vihdoin taas uskaltauduin uimahalliin. Uskomatonta miten hyvältä tuntui, kaunista.

Uskaltamattomuus johtui edelliskerralta jääneestä törkeästä korvatulehduksesta, jonka parantamiseen meni ainakin kaksi kuukautta ja useita lääkärikeikkoja.. Mutta jokin niissä viivoissa ja laineissa, mitä ei voi ikinä pukea sanoiksi. Siitä kun upottaa ja keho lipuu sillä tavalla unenomaisesti. Ilman kiirettä mutta varmasti.

Tuntuu että voima on palaamassa. Se mitä olen minä on taas minussa ja kasvaa. Kannan nämä raskaudet ja huomaan että mitään en anna muualle.