zion

Edellinen

Sabes

Mukavaa perjantai iltaa pitkästä aikaa

Ilma oli kiva kävellä töistä kotiin, pieni viima ja oisko 1-2 astetta pakkasta. Iloinen koirakaverini oli kotiovella tervehtimässä.
Jouluvalot ovat vallanneet taka-töölönkin asuntojen ikkunat, suurin osa on valmistautumassa adventtiin ja tulevaan jouluun näemmä. Itseäni se ei varsinaisesti koske, mutta mukava tuota jouluhumun hullunmyllyä on seurata. Toki hanukkanakin annetaan lahjoja.

Todella vapauttavaa, joulukuun 21 olisi sitten valmistuminen. Tulevana maanantaina pitäisi esittää opinnäytetyö ja sitten se olisi ohi. Kallion kirkko täyttyy valmistuvista sairaanhoitajista ja sosionomeista tuona joulukuun päivän aamuna, joten tervetuloa kaikki hoitoa tarvitsevat. heh heh.
En vain ymmärrä että mitä ihmettä pitää mennä ko kirkkoon harjoittelemaan viikkoa ennen juhlaa, opetellaanko että mitenpäin kirkkoon mennään ja miten sieltä tullaan pois... jaa se selviää sit.
Lomallekkin pääsisi heti ensi maanantain jälkeen melkein viikoksi, mökki kutsuu. luonnonrauha ja armoton saunomisen riemu.
Kuntoilukin on tuottanut tulosta. Olen löytänyt mukavan lajin, vesijuoksun. 4-5 krt/ viikossa tunti kerrallaan on aika piristävää, lähtee päivä mukavasti käyntiin tai mukava on työpäivän jälkeen käydä polskimassa.

Tässä on jo uutta opiskelun aihettakin jo kehkeytynyt, olin viimeviikolla mielenterveysmessuilla ja siellä oli monenlaista mielenkiintoista jota voisi harkita tulevaisuutta ajatellen.

Mutta nyt tämä poika kömpii omaan pikku puduaariin niin jaksaa olla taas ahkerana palvelemassa heti aamusta.

kaikkea hyvää ystävät ja kylänmiehet.
M


oma koti kullan kallis

Viime perjantaina se sitten tapahtui. Pääsin muuttamaan uuteen pieneen kotiini. Kaksi komeaa muuttomiestä + ystäväni olivat muuttoapunani. Illalla sitten ihmettelin 26 neliön yksiössäni kera 40n muuttolaatikon ja kasan huonekaluja, että jaa mihinkäs tässä näitä siirtäisi. Kummasti jo viikonlopuna sain kaikki tavarat puretuksi ja joihinkin kaappeihin sullottua. Lauantaina piti käydä Ikeasta hakemassa lisää kaappitilaa. En suosittele kenellekkään muuttoa isommasta pienempään jos ei ole valmis luopumaan tavaramäärästä. Nyt muutaman päivän ja yön asuttuani omassa kodissa pienessä juutalaiskorttelissa elo alkaa luonnistua. Talossa kuuluu ennenkuulumattomia ääniä mitä erikoisempiin vuorokaudenaikoihin. Mutta kaikkeen tottuu. Vastaan on tullut paljon entuudestaan tuttuja ihmisiä. Sekin on positiivista että saan harjoittaa auttavaa hepreankielen taitoani muista kielistä puhumattakaan. Koiranikin on alkanut kotiutua pikkuhiljaa ja uusia lenkkimaastoja on löytynyt. Muutenkin kulmien takaa löytyy kaikenlaista kivaa kuten pieni rautakauppa ja räätäli, molemmille on löytynyt käyttöä. Vaikka asuukin Töölössä voi täälläkin kokea palan Israelia.
Elämä yksin ei välttämättä ole yksinäistä.
Mukavaa loppuviikkoa kaikille.
M


make love not war

aina kannattaa turvautua rukouksen voimaan, se auttaa. Joskin aina asioita ei ymmärrä rukousvastauksiksi.Tänä päivänä läheiset ystävät ovat nousseet merkitykseen arvaamattomaan, ystävien tuki ja uudet näkökulmat elämän suurissa kysymyksissä muodostuvat tärkeiksi. Pitänee todeta kuin Ranskan varpunen Edith Piaf: "-mitään kadu en".

Taas tuli yksi asian enemmän elämään mitä odottaa. Matka tammikuun lopulla EIlatin lämpöön : )

Levollista alkavaa viikkoa kaikille

M.


Voi hitto

kuinka tämä nyt meni näin? Kirjoitin blogia ja vuodatin melkein kolmen viikon kuormani ja sitten teksti hävisikin tallennusvaiheessa. Ehkei se ollut sitten tarkoitettu ilmestyväksi tälle päiväkirjani sivulle. tai muullekkaan.

Lohdutukseksi oli laitettava tällainen kuva kun on niin ikäväkin toista ihmistä. Voisin kuvitella olevani kuvassa, mutta hiukan parannellun linssisuodattimen kautta.

shabath shalom ja perjantaita.

M


TUNNETILA EI MIKÄÄN TAI...

When the heart cries
only God hears
The pain rises out of the soul
A man falls down before he sinks down
With a little prayer (he) cuts the silence

Shma (Hear) Israel my God,
you're the omnipotent
You gave me my life,
you gave me everything

In my eyes a tear,
the heart cries quietly
And when the heart is quiet,
the soul screams

Shma (Hear) Israel my God,
now I am alone
Make me strong my God;
make it that I won't be afraid

The pain is big,
and there's no where to run away
End it because I can't take it anymore
(make the end of it because I have no more energy left within me)

When the heart cries,
Time stands still
All of a sudden, the man sees his entire life
He doesn't want to go to the unknown
He cries to his God right before a big fall

Pirteimmissä merkeissä ensi kerran ja Cocolle terveiset.

Shameah haksameah.

M


edelleen vähemmistössä ?

edellisen "mitä jäi kesästä käteen" kyselyn perusteella. 9.4% vastaajista on ilmoittanut että kesästä jäi kulta kainaloon. Olen iloinen vaikka vastausprosentti olisi ollut 0.01% : )

Työpäivä takana. Kyllä joskus hoitajan pinnaa koetellaan vaikka kuinka tajuaa työtä tekevänsä sairaiden parissa. Mutta kun kuulet edellisen päivän 8.n työtunnin jälkeen seuraavana päivänä samankaltaisuuden harhaisen jorinan jatkuvan, alkaa tulla jo aika epärealistinen olo. Onneksi tämä on vain ohimenevää.( olo vai harhaiset potilaat...hmmm)

Nythän jokaisen hoitotyötä tekevän on kohennettava subjeektiivista hoitajaidentiteettiään ja paneuduttava hoitotyön eettisiin käsityksiin koska on nämä surmajutut olleet pinnalla.
Eilen EI naurattanut yhtään, kun omainen kysyi että -"miksi äitini on noin väsynyt ja sekava"? vastasimme että hän on valvonut edellisen yön ja laulellut itsensä iloksi ja toisten suruksi venäläisiä kansanlauluja. Omainen katsoi ja kuiskasi "vennääks" (puolella suulla)...-niin minä vaan sitä että ette vain ole antanut hänelle insuliinia!
Siinä jo vanhan/nuoren sairaanhoitajan karvat kävivät permanentilla ja kaikkien kanalintujen lihalla käsivarret. Ettäs ilkeävät riivatut.
Tiedän että omainen on "kärkyllä" ihan kokemuksesta, mutta rajansa kaikella. ARRRRRGGGHHH.

No nyt olen jo hyvällä tuulella tunnin tirsojen jälkeen. Viimeaikoina on jostakin kumman syystä alkanut uni maistua työpäivän jälkeen.
Luin kirjaa, jonka nimi on Why? siinä vastattiin tietyn aihepiirin asioihin aika perusteellisesti ja kysymyksiä kirjaan mahtuu lähes 1000 syntymästä kuolemaan.Joitakin tärkeitä kysymyksiä sieltä tavoitin, mutta minun kysymyksiäni sieltä ei montakaan löytynyt. Olisikin mielenkiintoista jos elämän joka alueeseen löytyisi vastaus kirjasta, jäisi tuo oma ajattelu hiukan taka-alalle ja aivot voisi....surkastua. ok ei hyvä ajatus.
Viime yönä kirjoittelin sähköistä kirjettä ja sen kirjeen sisäisiä kysymyksiä olen tänäpäivänä pohtinut. Nyt olisi se vastauskirja ollut paikallaan. Että pitää lähimmäistään vaivata omilla kuusiokulma-ajatuksillaan.

Tänään pidän ihan koti-illan ja se tuntuu suorastaan houkuttelevalta. En vastaile puhelimeen tai avaa ovea ovikellon soidessa (en yleensäkään tee niin jos tuntematon rimputtelee kellojani). Enkä katsahdakkaan yhteenkään lasten migreeniä käsittelevään ulkolaiseen tutkimukseen.
Olen opetellut tämä hedoinistisen yksinäisyyden iloja. Kaverit laukkaavat illalla bileissä joista kuulemma ei voi olla pois. sanoin että kyllä muuten voi ja erittäin hyvin.
Minusta ilmeisesti on tullut hidastunutliikkeinen keski-ikäinen miehen köriläs. bat newer maind.
jaa. kello seitsemän uutiset alkoivat juuri.

lehitraot, have a nice saturday night feaver : )


Le shana tova

Eli hyvää uutta vuotta 5768! Päivän opetus oli se että toivon että voisin tehdä niin paljon hyviä tekoja ensi vuonna kuin on granaattiomenassa siemeniä (eli raja tulee niille hyville teoillekkin;)

No totuuden nimissä ihminen on rajallinen niin hyvissä kuin pahoissa asioissa. Viime aikoina olen saanut olla etsijän paikalla itseni kanssa ja tutkia tätä pientä-suurta sielua. Uusien tavotteiden tekeminen elämässä ei olekkaan niin helppoa. Tunnemyrskyjä, kuoppia ja mäkiä on tullut tallattua ja kuitenkin voi sanoa I´m still here. (pieni hymy)
Elämä tuo eteen asioita joista on tehtävä tiliä itsensä kanssa ja laitettava asioita järjestykseen. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään kuinka pitkältä matka voi tuntua omaan sisimpään.

Kasa vieraskielisiä tutkimuksia neurologian alalta katsoo ruokapöydälläni odottaen halukasta ottajaansa. Kyllähän noita abstrakteja selaa ja mutta että jaksaako (ja ymmärtääkö) noita alkaa tutkivalla ja kriittisellä otteella suomentamaan. No pakkohan se on jos meinaa työnsä saada johonkin tarkastukseen.

Tänään lääketieteen kirjastossa koin ulkopuolisen tunne reaktion. Kymmeniä itseäni 20 vuotta nuorempia yliopisto-opiskelijoita kirjoitti muistiinpanoja kynät savuten ja hiirenhiljaa. Ajattelin, että kyllä sitä nuorena jaksaa puurtaa, mutta toista se on kun 40 häämöttää mittarissa.

Suhde on hengissä kuin myös siinä elävät kaksi ihmistä. Uusia puolia, elämän ulottuvuuksia. Arjen pisarat tulleet mukaan - hämmennystä mutta sitten helpottaa. Maata näkyvissä.

Nyt menee ja ottaa palan omenaa jota kastaa hunajaan, yhtä makean toivoisin ensi vuoden olevan.

Rauhallista yötä kaikille ja mukavaa loppuviikkoa.

M.


jotenkin niin kauheen kiva

tämä pyhäpäivä tehdä töitä. Nyt on ensimmäinen kerta kun bloggaan kesken työpäivän.

Jokin rivi tähän on rustattava kun niin sapettaa.
Kertakaikkiaan kun tuntuu että möhlii ja töpeksii koko ajan että toisilla sitten kestämistä ihan kiitettävästi. Arki on todellakin tullut kehiin ja suhteessahan on tietysti kaksi ihmistä ja molemmat muokkaavat suhdetta, mutta minusta vaan tuntuu että itse laittaa jotakin näkymätöntä p....aa rattaisiin.
Eikä se riitä kyllä selitykseksi että eihän kukaan ole täydellinen. Kyllä minä kovasti tahtoisin.
Olen oikein iuku tuulella nyt.
Ikäväkin niin kova että voisin pelkästä ajatuksen voimasta levitoida itseni metrin korkeammalle. tasan viikko olisi siihen aikaa kun tapaan valkokauluksisen mieheni. Tällaisessa kaukosuhteessa on paljon huonoja puolia, en suosittele.!! kannataa olla tosissaan ja rakastua korvia myöten, muuten se käy hermon päälle.

Nyt on pakko lähteä tekemään jotakin järkevää.
Mukavaa iltapäivää kaikille.

Jom tov.
M


kaksikymmentä neljä minuuttia

siihen kun on keskiviikko. Niin pyhästi itselleni tlupailin että tänään ajoissa nukkumaan koska aamulla taas hoitaja kiiruhtaa töihin. Mutta ei. Uni ei tule silmään kun ei sitä ole harjoitellut. Eli väsytämpä itseäni näin. Rakkaani kanssa pätkinäisissä skype yhteyksissä, jonka aikana paloi hihat koska ilmeisesti koneen kuormitus liian suuri ja puhelu pätki kovinkin.
Liekkö ollut ukkosta ilmassa ;)
Sitten oli turvauduttava kännykkään josta varmasti kuulen kokonaisia lauseita.

Mielenkiintoista matkaa on saanut tehdä jo vuodesta 196.... ja jotain jolloin taistolaislaulut alkoivat olla todellisuutta ja punaliput liehuivat kummasti ei vain hakaniemen torilla vappuna vaan pinemmilläkin pitäjillä.

Mutta erityisen mielenkiintoista matkaa olen saanut tehdä akselilla helsingfors - åbo sitten kesäkuun lopun ja toivon että matka jatkuu yhtä mielenkiintoisena ja vielä syvempänä.
On edelleen hurmion aika, vaikkakin arki ja tosi TV:n säännöt tulleet kuvioihin. Joskus olisi hyvä mennä "isoveljen huoneeseen" ja kertoa kameralle ja tuntemattomalle isoveljelle mitä pääkopassa liikkuu.
Paljon uusia ajatuksia ja versoja on alkanut nousta, jotka osin yllättävätkin pienen ihmisen.

Siltä tahtoisin itseni ja rakkaani säästää etten vain vahingossakaan repisi toista juuristaan irti ja siitä niin tärkeästä omasta itseydestään joka jokaiselle on hengittämisen elinehto.

Kypsymisen ja kasvamisen alkua olisi vaalittava rakkaudella ja lempeydellä. "kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" sanoo eräs Kirja. Ja kun voisi olla sillä mielellä ettei aina olisi niin herkkähipiäinen itseensä ottamaan asioita negatiivisesti jos jokin sana kilahtaa/kolahtaa (niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon...).

Uusi viikko on kohta puolessa välissä ja mitään merkittävää en ole saanut aikaiseksi paitsi nautinnolla lukenut aina kun silmä välttää Mark Levengoodin kirjaa "riemujen rikkaus ja surujen summa". Suosittelen lämpimästi. Positiivisuutta, kommelluksia, tragediaa ja elämänmakuista elämää pienen pojan sielulla aikuisen miehen kirjoittamana. Harmi kun kirja on niin ohut että joutuu melkein tekemään aikataulun milloin nautiskelee, kun ei viitsisi kerralla hörpätä.Olenko siis kohtuukäyttäjä? Hmm nautiskelija ainakin.

Sain iloisen puhelun äsken sielun kumppaniltani ja opiskelukaveriltani ja häne kertoi kuinka hyvin asiat on. Rintasyöpää ei ollutkaan ja kahden vuoden takaisesta pyörä onnettomuudesta seurannut jälkioikeudenkäynti on saanut hyvän lopun. Kukaan ei saanut mitään ja kaikki saivat pitää henkensä ja juttu on vanhentunut. Upeaa.

Näillä eväillä voisi kai alkaa nukkumattia herättelemään töihinsä eli viihdyttämään minua unten maille. Josko nyt.
Vuoteessani on toinen puoli tyhjä, tosin rakkaani t-paita on ollut ahkerassa käytössä tyynynpäällä. Hyvässä lykyssä viiden vuorokauden sisällä tähän aikaan nukumme lähekkäin, tai jotain.

Elämä kassiin ja leima passiin kun mentävä on, kun lähdettävä on...

Laila tov

M


Tiistai ja salamoi

ulkona, mutta sydämessä on ihan seesteistä tai rauhaa. Rakkaani juna kohti Turkua alkoi puksutella jo aamutuimaan, kolmen ihanan päivän jälkeen saatoin jo hänet päästää töillensä.
Oli asioiden jakamista ja läheisyyttä ja kuuma lomapäivä Viaborgissa, jossa suurempi aalto tahtoi näyttää mahtinsa (tosin laivan ansiosta).
Mielessä pyörii jo opiskelu ja työasiatkin ja huomaa sähköpostinsa täyttyvän vaateista tulevaa syksyä ajatellen.
Koira pyörii levottomana jalkojeni ympärillä etsien suojaa ulkona kuuluvasta ukkosesta ja salamoinnista. Ilmeisesti ihmettelee kuinka isäntä voi nauttiatummasta taivaasta ja taivaan sähköisestä metelistä, sateesta puhumattakaan.
Tällaiset hetket "yksin" ovat nautinnollisia ja ne jäävät mieleen.
Nautin suunnattomasti myös kävellä vesisateessa jos ilma on vain lämmin, hiukan tropiikin unelmointia.
Tiistai on siis käynnissä ja itse työn touhussa vajaan kolmen tunnin kuluttua. Mukava kyllä palatakin työpaikalle hyvin nukutun yön ja rakkaansa kosketuksen jälkeen. Odotan syyskuun 3. päivää jo nyt. Ehkä silloinkin voisi saada räiskäleitä ja jädeä...

"mitä voisin opetella seuraavaa kertaa varten"?
Keittämään vaikka kananmunia ja muistaa juokseva kylmä vesi" kananmunakuori teoria.

Olipa se hempeä bloggaus :)
lehitraot.

Edellinen