zion

When the heart cries
only God hears
The pain rises out of the soul
A man falls down before he sinks down
With a little prayer (he) cuts the silence

Shma (Hear) Israel my God,
you're the omnipotent
You gave me my life,
you gave me everything

In my eyes a tear,
the heart cries quietly
And when the heart is quiet,
the soul screams

Shma (Hear) Israel my God,
now I am alone
Make me strong my God;
make it that I won't be afraid

The pain is big,
and there's no where to run away
End it because I can't take it anymore
(make the end of it because I have no more energy left within me)

When the heart cries,
Time stands still
All of a sudden, the man sees his entire life
He doesn't want to go to the unknown
He cries to his God right before a big fall

Pirteimmissä merkeissä ensi kerran ja Cocolle terveiset.

Shameah haksameah.

M

edellisen "mitä jäi kesästä käteen" kyselyn perusteella. 9.4% vastaajista on ilmoittanut että kesästä jäi kulta kainaloon. Olen iloinen vaikka vastausprosentti olisi ollut 0.01% : )

Työpäivä takana. Kyllä joskus hoitajan pinnaa koetellaan vaikka kuinka tajuaa työtä tekevänsä sairaiden parissa. Mutta kun kuulet edellisen päivän 8.n työtunnin jälkeen seuraavana päivänä samankaltaisuuden harhaisen jorinan jatkuvan, alkaa tulla jo aika epärealistinen olo. Onneksi tämä on vain ohimenevää.( olo vai harhaiset potilaat...hmmm)

Nythän jokaisen hoitotyötä tekevän on kohennettava subjeektiivista hoitajaidentiteettiään ja paneuduttava hoitotyön eettisiin käsityksiin koska on nämä surmajutut olleet pinnalla.
Eilen EI naurattanut yhtään, kun omainen kysyi että -"miksi äitini on noin väsynyt ja sekava"? vastasimme että hän on valvonut edellisen yön ja laulellut itsensä iloksi ja toisten suruksi venäläisiä kansanlauluja. Omainen katsoi ja kuiskasi "vennääks" (puolella suulla)...-niin minä vaan sitä että ette vain ole antanut hänelle insuliinia!
Siinä jo vanhan/nuoren sairaanhoitajan karvat kävivät permanentilla ja kaikkien kanalintujen lihalla käsivarret. Ettäs ilkeävät riivatut.
Tiedän että omainen on "kärkyllä" ihan kokemuksesta, mutta rajansa kaikella. ARRRRRGGGHHH.

No nyt olen jo hyvällä tuulella tunnin tirsojen jälkeen. Viimeaikoina on jostakin kumman syystä alkanut uni maistua työpäivän jälkeen.
Luin kirjaa, jonka nimi on Why? siinä vastattiin tietyn aihepiirin asioihin aika perusteellisesti ja kysymyksiä kirjaan mahtuu lähes 1000 syntymästä kuolemaan.Joitakin tärkeitä kysymyksiä sieltä tavoitin, mutta minun kysymyksiäni sieltä ei montakaan löytynyt. Olisikin mielenkiintoista jos elämän joka alueeseen löytyisi vastaus kirjasta, jäisi tuo oma ajattelu hiukan taka-alalle ja aivot voisi....surkastua. ok ei hyvä ajatus.
Viime yönä kirjoittelin sähköistä kirjettä ja sen kirjeen sisäisiä kysymyksiä olen tänäpäivänä pohtinut. Nyt olisi se vastauskirja ollut paikallaan. Että pitää lähimmäistään vaivata omilla kuusiokulma-ajatuksillaan.

Tänään pidän ihan koti-illan ja se tuntuu suorastaan houkuttelevalta. En vastaile puhelimeen tai avaa ovea ovikellon soidessa (en yleensäkään tee niin jos tuntematon rimputtelee kellojani). Enkä katsahdakkaan yhteenkään lasten migreeniä käsittelevään ulkolaiseen tutkimukseen.
Olen opetellut tämä hedoinistisen yksinäisyyden iloja. Kaverit laukkaavat illalla bileissä joista kuulemma ei voi olla pois. sanoin että kyllä muuten voi ja erittäin hyvin.
Minusta ilmeisesti on tullut hidastunutliikkeinen keski-ikäinen miehen köriläs. bat newer maind.
jaa. kello seitsemän uutiset alkoivat juuri.

lehitraot, have a nice saturday night feaver : )

Eli hyvää uutta vuotta 5768! Päivän opetus oli se että toivon että voisin tehdä niin paljon hyviä tekoja ensi vuonna kuin on granaattiomenassa siemeniä (eli raja tulee niille hyville teoillekkin;)

No totuuden nimissä ihminen on rajallinen niin hyvissä kuin pahoissa asioissa. Viime aikoina olen saanut olla etsijän paikalla itseni kanssa ja tutkia tätä pientä-suurta sielua. Uusien tavotteiden tekeminen elämässä ei olekkaan niin helppoa. Tunnemyrskyjä, kuoppia ja mäkiä on tullut tallattua ja kuitenkin voi sanoa I´m still here. (pieni hymy)
Elämä tuo eteen asioita joista on tehtävä tiliä itsensä kanssa ja laitettava asioita järjestykseen. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään kuinka pitkältä matka voi tuntua omaan sisimpään.

Kasa vieraskielisiä tutkimuksia neurologian alalta katsoo ruokapöydälläni odottaen halukasta ottajaansa. Kyllähän noita abstrakteja selaa ja mutta että jaksaako (ja ymmärtääkö) noita alkaa tutkivalla ja kriittisellä otteella suomentamaan. No pakkohan se on jos meinaa työnsä saada johonkin tarkastukseen.

Tänään lääketieteen kirjastossa koin ulkopuolisen tunne reaktion. Kymmeniä itseäni 20 vuotta nuorempia yliopisto-opiskelijoita kirjoitti muistiinpanoja kynät savuten ja hiirenhiljaa. Ajattelin, että kyllä sitä nuorena jaksaa puurtaa, mutta toista se on kun 40 häämöttää mittarissa.

Suhde on hengissä kuin myös siinä elävät kaksi ihmistä. Uusia puolia, elämän ulottuvuuksia. Arjen pisarat tulleet mukaan - hämmennystä mutta sitten helpottaa. Maata näkyvissä.

Nyt menee ja ottaa palan omenaa jota kastaa hunajaan, yhtä makean toivoisin ensi vuoden olevan.

Rauhallista yötä kaikille ja mukavaa loppuviikkoa.

M.