kaksikymmentä neljä minuuttia

siihen kun on keskiviikko. Niin pyhästi itselleni tlupailin että tänään ajoissa nukkumaan koska aamulla taas hoitaja kiiruhtaa töihin. Mutta ei. Uni ei tule silmään kun ei sitä ole harjoitellut. Eli väsytämpä itseäni näin. Rakkaani kanssa pätkinäisissä skype yhteyksissä, jonka aikana paloi hihat koska ilmeisesti koneen kuormitus liian suuri ja puhelu pätki kovinkin.
Liekkö ollut ukkosta ilmassa ;)
Sitten oli turvauduttava kännykkään josta varmasti kuulen kokonaisia lauseita.

Mielenkiintoista matkaa on saanut tehdä jo vuodesta 196.... ja jotain jolloin taistolaislaulut alkoivat olla todellisuutta ja punaliput liehuivat kummasti ei vain hakaniemen torilla vappuna vaan pinemmilläkin pitäjillä.

Mutta erityisen mielenkiintoista matkaa olen saanut tehdä akselilla helsingfors - åbo sitten kesäkuun lopun ja toivon että matka jatkuu yhtä mielenkiintoisena ja vielä syvempänä.
On edelleen hurmion aika, vaikkakin arki ja tosi TV:n säännöt tulleet kuvioihin. Joskus olisi hyvä mennä "isoveljen huoneeseen" ja kertoa kameralle ja tuntemattomalle isoveljelle mitä pääkopassa liikkuu.
Paljon uusia ajatuksia ja versoja on alkanut nousta, jotka osin yllättävätkin pienen ihmisen.

Siltä tahtoisin itseni ja rakkaani säästää etten vain vahingossakaan repisi toista juuristaan irti ja siitä niin tärkeästä omasta itseydestään joka jokaiselle on hengittämisen elinehto.

Kypsymisen ja kasvamisen alkua olisi vaalittava rakkaudella ja lempeydellä. "kilpailkaa toistenne kunnioittamisessa" sanoo eräs Kirja. Ja kun voisi olla sillä mielellä ettei aina olisi niin herkkähipiäinen itseensä ottamaan asioita negatiivisesti jos jokin sana kilahtaa/kolahtaa (niinhän sitä sanotaan että se koira älähtää johon...).

Uusi viikko on kohta puolessa välissä ja mitään merkittävää en ole saanut aikaiseksi paitsi nautinnolla lukenut aina kun silmä välttää Mark Levengoodin kirjaa "riemujen rikkaus ja surujen summa". Suosittelen lämpimästi. Positiivisuutta, kommelluksia, tragediaa ja elämänmakuista elämää pienen pojan sielulla aikuisen miehen kirjoittamana. Harmi kun kirja on niin ohut että joutuu melkein tekemään aikataulun milloin nautiskelee, kun ei viitsisi kerralla hörpätä.Olenko siis kohtuukäyttäjä? Hmm nautiskelija ainakin.

Sain iloisen puhelun äsken sielun kumppaniltani ja opiskelukaveriltani ja häne kertoi kuinka hyvin asiat on. Rintasyöpää ei ollutkaan ja kahden vuoden takaisesta pyörä onnettomuudesta seurannut jälkioikeudenkäynti on saanut hyvän lopun. Kukaan ei saanut mitään ja kaikki saivat pitää henkensä ja juttu on vanhentunut. Upeaa.

Näillä eväillä voisi kai alkaa nukkumattia herättelemään töihinsä eli viihdyttämään minua unten maille. Josko nyt.
Vuoteessani on toinen puoli tyhjä, tosin rakkaani t-paita on ollut ahkerassa käytössä tyynynpäällä. Hyvässä lykyssä viiden vuorokauden sisällä tähän aikaan nukumme lähekkäin, tai jotain.

Elämä kassiin ja leima passiin kun mentävä on, kun lähdettävä on...

Laila tov

M