jotenkin niin kauheen kiva

tämä pyhäpäivä tehdä töitä. Nyt on ensimmäinen kerta kun bloggaan kesken työpäivän.

Jokin rivi tähän on rustattava kun niin sapettaa.
Kertakaikkiaan kun tuntuu että möhlii ja töpeksii koko ajan että toisilla sitten kestämistä ihan kiitettävästi. Arki on todellakin tullut kehiin ja suhteessahan on tietysti kaksi ihmistä ja molemmat muokkaavat suhdetta, mutta minusta vaan tuntuu että itse laittaa jotakin näkymätöntä p....aa rattaisiin.
Eikä se riitä kyllä selitykseksi että eihän kukaan ole täydellinen. Kyllä minä kovasti tahtoisin.
Olen oikein iuku tuulella nyt.
Ikäväkin niin kova että voisin pelkästä ajatuksen voimasta levitoida itseni metrin korkeammalle. tasan viikko olisi siihen aikaa kun tapaan valkokauluksisen mieheni. Tällaisessa kaukosuhteessa on paljon huonoja puolia, en suosittele.!! kannataa olla tosissaan ja rakastua korvia myöten, muuten se käy hermon päälle.

Nyt on pakko lähteä tekemään jotakin järkevää.
Mukavaa iltapäivää kaikille.

Jom tov.
M