Eli hyvää uutta vuotta 5768! Päivän opetus oli se että toivon että voisin tehdä niin paljon hyviä tekoja ensi vuonna kuin on granaattiomenassa siemeniä (eli raja tulee niille hyville teoillekkin;)
No totuuden nimissä ihminen on rajallinen niin hyvissä kuin pahoissa asioissa. Viime aikoina olen saanut olla etsijän paikalla itseni kanssa ja tutkia tätä pientä-suurta sielua. Uusien tavotteiden tekeminen elämässä ei olekkaan niin helppoa. Tunnemyrskyjä, kuoppia ja mäkiä on tullut tallattua ja kuitenkin voi sanoa I´m still here. (pieni hymy)
Elämä tuo eteen asioita joista on tehtävä tiliä itsensä kanssa ja laitettava asioita järjestykseen. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään kuinka pitkältä matka voi tuntua omaan sisimpään.
Kasa vieraskielisiä tutkimuksia neurologian alalta katsoo ruokapöydälläni odottaen halukasta ottajaansa. Kyllähän noita abstrakteja selaa ja mutta että jaksaako (ja ymmärtääkö) noita alkaa tutkivalla ja kriittisellä otteella suomentamaan. No pakkohan se on jos meinaa työnsä saada johonkin tarkastukseen.
Tänään lääketieteen kirjastossa koin ulkopuolisen tunne reaktion. Kymmeniä itseäni 20 vuotta nuorempia yliopisto-opiskelijoita kirjoitti muistiinpanoja kynät savuten ja hiirenhiljaa. Ajattelin, että kyllä sitä nuorena jaksaa puurtaa, mutta toista se on kun 40 häämöttää mittarissa.
Suhde on hengissä kuin myös siinä elävät kaksi ihmistä. Uusia puolia, elämän ulottuvuuksia. Arjen pisarat tulleet mukaan - hämmennystä mutta sitten helpottaa. Maata näkyvissä.
Nyt menee ja ottaa palan omenaa jota kastaa hunajaan, yhtä makean toivoisin ensi vuoden olevan.
Rauhallista yötä kaikille ja mukavaa loppuviikkoa.
M.
