Viime aikoina lisääntynyt sukupuoliöyhötys esimerkiksi Aito avioliitto ry:n piiiristä on toiminut hyvänä pelikenttänä juridisen sukupuolen merkityksen pallottelussa.
Yleisesti on lisääntynyt käsitys, että transsukupuolisten henkilöiden elämänlaadun kannalta olisi tärkeää mahdollistaa vahvistaa juridiseksi sukupuoleksi oikeaksi kokemansa itsemäärittelyn pohjalta. Myös juridisen sukupuolettomuuden vaihtoehto vapauttaisi turhasta asiaan liittyvästä taakasta esimerkiksi intersukupuoliset ja muunsukupuoliset.
Yksityiskohta toisensa jälkeen juridisen sukupuolen tarpeellisuuden voi lopulta kyseenalaistaa.
Juridisen sukupuolen poistamiselle tuskin olisi tuosta vain eväitä, sillä niin moni kokee sen itselleen jotenkin tärkeäksi. Juridisen sukupuolettomuuden mahdollisuus ja itsemäärittelyyn perustuva juridisen sukupuolen vahvistaminen ovat tässä vaiheessa kuitenkin tarpeellinen ja suorastaan välttämätön korjaus, eräänlainen laastarilappu.
Mahdolliset lääketieteelliset korjausprosessit olisivat sitten oma asiansa. Siihen asiaan liittyvissä kysymyksissä tarvitaan jatkossakin lääketieteen ammattilaisten asiantuntevuutta, osaamista ja pätevyyttä.
Leikitäänpä ajatuksella, että meillä ei olisi juridista sukupuolta. Mikä muuttuisi? Mikä hajoaisi? Mikä romahtaisi?
Eivät ulkoiset sukupuoleen liittyvät ominaisuudet lakkaisi olemasta. Eivät kromosomiparit XX ja XY (ja muutamat muut variaatiot) lakkaisi olemasta. Edelleen pääosa meistä olisi yksiselitteisesti luokiteltavissa naisiksi tai miehiksi. Ei heteroseksuaalisuus lakkaisi olemasta eikä homoseksuaalisuus, biseksuaalisuus tai aseksuaalisuuskaan.
Esimerkiksi lääkärille yksilön ominaisuuksien määrittelyssä (juridinen) sukupuoli on aivan liian karkea luokittelu ja useimmissa asioissa toisaalta merkityksetön.
Lapsetkin olisivat edelleen tyttöjä tai poikia ja osa jotain muuta. Kuten nytkin. Tuo pieni osa kuitenkin saisi jo varhaisessa vaiheessa elämäänsä mahdollisuuden tulla tunnustetuksi itsenään, ilman kahden sukupuolen kokoisen lokerikon pakkopaitaa.
