Villan viereiselle pellolle tuotiin viime viikolla lehmiä. Lapsuudesta muistan, että lehmät eivät tapaa pysyä sähköpaimenen sisällä kovin kauan. Ja kun ne murtautuvat aitauksesta, ne kävelevät lähimpään paikkaan, josta löytyy hyvää syötävää. Eli tässä tapauksessa meidän kasvimaalle.
Toivotaan että nykyajan sähköpaimenet ovat tehokkaampia kuin ennen - tai lehmät varovaisempia.
Nietzschen Näin puhui Zarathustra -teoksessa kuulemma lehmä on porvarillisen tyhmyyden vertauskuva. Se märehtii tyytyväisenä ja haluttomana mihinkään muutoksiin niin kauan kuin vain ruokaa on saatavilla.
Rasmus jaksoi parina päivänä räksyttää lehmille. Lehmät tuijottivat kiinnostuneen näköisinä mutta täysin piittaamatta pikkuisesta ärhentelijästä. Ohi kävellessä niiden päät kääntyivät verkkaisen yhtaikaisesti katsomaan perään.
Villalla oli taas ihana tuoksujen potpurri. Korkeat pihlajat (tontilla on erityisen korkeita puita, ilmeisesti maa on ravinteikasta ja pohjavesi lähellä huolimatta maaperän moreenipitoisuudesta) talon ympärillä kukkivat. Saunan ympärillä leijaili hiljalleen alas pihlajan terälehtiä kuin lunta. Niitä varisi peltikatolle ja putosi räystäältäkin. Koiranputki aloitti jo medentuoksuista kukintaansa ja kaksi keskipihan pienehköä atsaleaa tuoksui uskomattoman voimakkaasti auringossa. Aion istuttaa lisää atsaleoita, ne eivät ole niin kranttuja kasvupaikan suhteen eivätkä myöskään niin muovisen näköisiä kuin ikivihreät alppiruusut. Sopivat paremmin maalaismiljööseen. Harmi vain että taimet ovat aika kalliita.
Tuoksukimaran kruunasi syreeni, jonka kylläkin meillä kukki aika niukasti tänä kesänä.
