• JPHki

Lapsistanne ei koskaan tule mitään

Ei varmaankaan pitäisi puuttua Mikkonen-päivähoito-Tontti-keskusteluun kun ei ole omia lapsia. Puutun kuitenkin. Jukka Relander (joka muuten on yksi monista idoleistani ja jotenkin seksikäs mies) totesi -vapaasti tulkiten - tämän päivän Metro-lehdessä, että on alhaista journalismia kutsua kaksi ääripäitä edustavaa ihmistä huutamaan toisilleen tv-studioon tai lausumaan mielipiteitä lehteen. Niinpä. Ricki Lake show...
Luulisi lasten kotihoitoa puolustamaan löytyvän asiallisemmankin ihmisen kuin rouva Mikkonen. Minun kylläkin käy häntä sääliksi, sillä voin kuvitella miten julmasti häntä tullaan lyömään ja panettelemaan jo pelkästään ammattinsa vuoksi. Mutta itsepä meni sinne aamu-tv:hen ja Arto Nybergiin. Hatunnosto Nybergille, sillä ajattelen että hän halusi antaa Mikkoselle toisen tilaisuuden puhua asiaansa rauhallisemmassa mielentilassa. Hukkaan meni.
En nähnyt alkuperäistä keskustelua, mutta Relanderiin kirjoituksesta päätellen Tontti puolestaan haluaa pakollista päivähoitoa lapsille. Tämä ajatus aiheuttaa minulle kylmiä väreitä yhtä paljon kuin Mikkosen käheä huuto. Ruotsalaisen yhden muotin onnellisuuden surullista historiaa ajatellen suhtaudun Kansakodista tuleviin sosiologisiin tutkimuksiin hyvin epäluuloisesti.

Vanhempani tekivät vaikean päätöksen ja muuttivat maalle jatkamaan isän kotitilaa kun olin parin kuukauden ikäinen. Ajan henki oli vasemmistolainen kollektiivisuus ja maaltapako, he kulkivat täysin vastavirtaan. Heidän annettiin ymmärtää ja heille jopa sanottiin suoraan, että maalle muutto on täysin järjetön ratkaisu jo lastenkin kannalta. Vain ryhmän osana lapsi on jotain, vain joukon alkiona voi kasvaa terveeksi aikuiseksi.
T e i d ä n l a p s i s t a n n e e i m e t s ä s s ä t u l e k o s k a a n m i t ä ä n.
Äiti ei niitä aikoja muistele pahalla, mutta isää, jolla on aina ollut heikonlainen itsetunto, tuollaiset puheet haavoittivat syvästi. Luulen että hänen ahdistuksensa siitä, tekivätkö he lastensa kannalta oikean ratkaisun muuttaessaan maalle, raukeni vasta tämän vuosituhannen puolella, kun me molemmat pojat valmistuimme ammatteihimme.

Iloitkaamme (myös me lapsettomat) yhtä lailla erinomaisesta päivähoitojärjestelmästämme kuin niistä erinomaisista tukijärjestelmistä, jotka mahdollistavat kodissa vietetyt lapsuusvuodet.