Arpaonni

Puolitoista viikkoa on kulunut yltiösosiaalisesti - ja ihan mukavaa niin. Toissa perjantaina oli työpaikan pikkujoulut, ne olivat tänä vuonna erityisen onnistuneet. Ohjelmassa ei ollut mitään kovin erikoista, mutta jotenkin tunnelma oli koko illan hilpeä ja ystävällinen. Ruoka oli ihan hyvää; kasvissyöjänä menuni oli pinjansiemen-parmesaanisalaattia, peruna-bataattipaistosta, suklaa-valkosuklaamoussea ja vadelmakastiketta, kahvia ja juustoja. Lihansyöjistä osa piti syömäänsä karitsaa mauttomana. (Olen aina suuresti ihmetellyt sitä, miksi sekasyöjät eli ei-kasvissyöjät niin usein eivät voi edes kuvitella koskaan valitsevansa kasvisruokaa lihan asemesta. Siis eivät koskaan eivätkä missään tilanteessa. Jonkun kai pitäisi läpsäistä poskelle ja sanoa: herää, pahvi, on ihan mahdollista valita kasviruoka, vaikka edes kerran kymmenessä vuodessa, sen sijaan että valittaa huonosta lihasta.)
No, pikkujouluissa oli tänä vuonna käytössä arvottu istumajärjestys. Ovella piti nostaa "arpa", jossa oli sen pöydän numero, johon tuli istua. Järjestely herätti tietenkin jonkin verran vastustusta, saattaahan se olla hyvin epäsosiaaliselle ihmiselle kauhun paikka. Ja olisi siinä voinut olla huonokin arpaonni, kun ajattelee instituuttimme väkeä laidasta laitaan... Mutta arpaonni suosi minua. Istuin kahden täysin tuntemattoman ihmisen seurassa - ja nautin suuresti. Yksi oli nuori miespuolinen tutkijalääkäri, kaunis ja tyylikäs ihminen. Hänen piirteensä olivat hienot ja ihonsa posliinimaisen sileä. Meillä osoittautui olevan yhteisiä tuttuja edellisen työpaikkani yhteydestä, mistä juttu lähti kulkemaan sujuvasti. Hän katsoi minua tutkivasti ja uteliaasti moneen otteeseen, olen melko varma että hän arvuutteli seksuaalista suuntautumistani. (Hän itse oli selvästi hetero). Toinen pöytäkumppani (meitä oli siis vain kolme) oli nuori intialainen miespuolinen jatko-opiskelija. Hän oli ollut Suomessa vuoden. Hänen kanssaan päädyimme kiinnostavaan keskusteluun uskonnosta, kun hän johonkin asiaan liittyen tokaisi, että hänestä on täällä Suomessa tullut ateisti. "...you live very secularly here, you just seems to believe in the government and in the social security. India is probabaly the most religious country in the world. In India life is so erratic that you need to believe in something to cope. I used to think that people believe in God because they want an explanation for who created the world. But that's not the case. They just need comfort in their everyday life..."
Ei mitään uutta tietenkään, mutta oli yllättävää ja kiinnostavaa kuulla noin suoraa tekstiä intialaisen suusta. Hän oli ilmeisesti varsin varakkaasta perheestä, sillä hän oli matkustanut Keski-Euroopassa koko viime kesän.
Onneksi selviydyin pikkujouluista nukkumaan jo yhden aikoihin, sillä seuraavana aamuna lähdimme klo 8.30 ajamaan Villaa kohti. (Meillä oli aika paikalliseen autokorjaamoon öljynvaihtoon.)
Viikonloppuna olimme kahden, samoin maanantai-iltana. Tiistaina Rokkihomo ilahdutti meitä vierailullaan. M ja Rh tapasivat ensi kerran ja löysivät tietysti heti yhteisiä tuttuja. Joimme glögiä meillä, käytimme koiran pienellä kävelyllä ja menimme sitten Nalleen muutamalle.
Torstaina oli J&R pienimuotiset illanistujaiset ja J oli siellä meidän kanssamme. Kiitos herkullisesta pastasalaatista ja hienoista italialaisista maraschino-kirsikoista, pojat!
Perjantai-iltana kävimme tuttavapariskunnan 30-v-syntymäpäivä-valmistujais-tupaantuliais-pikkujoulujuhlissa. Pieneen kaksioon oli ahtautunut yli 20 ihmistä. Liikkuvuus oli niin vähäinen, että toisessa päässä asuntoa olevia ihmisiä ei tavannut koko iltana. Suurin osa olikin meille aivan tuntematonta väkeä. M:n entisiä oppilaita, joista mäkin tunnen useita, oli paikalla. He ovat kaikki hyvin hauskoja ja rempseitä naisia. Oli mm. hauska höpsökeskustelu erilaisista sitrushdedelmistä. Eräs neuvoi, että pomelosta ei kannata yrittää syödä v ä l i l i h a a (?).
Kotimatkalla juhlista poikkesimme vielä Nalleen, missä sattui olemaan tuttava jota en ole nähnyt aikoihin. Oli mukavaa vaihtaa kuulumiset hänenkin kanssaan.

Viikonloppuna nukuimme pois univelkoja Villalla ja tuijotimme tv:tä kuten tavallisesti. Presidentin kanslia muuten oli aivan hulvaton - Condylooma Rice jne. Tuntematonta sotilasta emme tällä kertaa jaksaneet katsoa loppuun. Sunnuntain Pikku-Britannia päättyi sanoihin, joista tulkoon absurdin huumorin kuolematon lausahdus: "Tähän päättyi tämä Pikku-Britannian tuotantokausi. Jos törmäätte minuun kapungilla, voitte hyväillä reisiäni ja pakaroitani."