Kamala eilinen, kamalakamala.
Pohjalanausta koko aamu kunnes nukahdin uudelleen. Ja sinä soitit, kuin ei mitään.
Minä toivoin pääseväni helpolla, jos olisiin vain hiljaa ja antaisin sinun ratkaista. Keho reagoi heti kun tulit lähelle. Ja tiesin sen. Vaikka kuinka rumaa on käytös niin vaikea on suuttua. Sille jolle on luovuttanut avaimensa.
Taidan olla fucking confused. Help. Sekasotku ennen selkeyttä? Näin unia susta koko viime yön. Viimeisimmässä oltiin pulkkamäessä. Denial? You bet.
Lupaan olla soittamatta tänään.
Ja pitäishän se jo tietää. Ettei täällä päästä helpolla. Ei avata ovia sulkematta toisia. Ei siirrytä eteenpäin polttamalla siltoja. Nähdä uutta muuttamatta asemia.
Sillan toiseen päähän kävelin sinun kanssasi. Toisesta päästä sinun oli jaksettava yksin. Mitä kannattelen? Jäämuuriani ja kuviteltuja vastuitani. Taisin saada esimakua siitä millaista on elää ilman. Haluan omia kaikki nämä tunteet.
------
Sitten tämä koti. Koti enää hetken.
2 kommenttia
audinkopoika
16.3.2008 12:46
Elämä on aina kaksijakoista. Joskus on pintaliitoa, joskus pahaa mahalaskua.
Lopuksi kumminkin se elämä löytyy, silloin aurinko hymyilee.
Sivelee ihosi pintaa, sivelee koko kehoasi, sivelee mieltäsi, sivelee sydäntäsi.
Siksi kanattaa löytää se elämä, vaikka sen löytyminen joskus kestääkin pitkään.
tellus
16.3.2008 20:44
Kyllä, pohjalanauksen kautta voittoon ;)