No nyt se pleksin olemus taitaa ratketa. Sehän voi olla jäätä. Mä olen jäädyttänyt omat haluni, pistänyt sivuun kylmiöön.

M. Voi perhana sentään. Sinä saatoit edustaa sitä kylmettymistä. Sinun muotoosi minä laitoin ne piiloon. Ja otin vastuun tilalle. Olin lähdössä tunturiin, yhä kylmempään ja yhä syvemmälle, mutta sinä tulit perässä. Minä muistutin että näitä tunteita sinä et koskaan tule pääsemään pakoon. Eivät ne jätä minua.

Avannossa.

Nyt luulen tulleeni niin lähelle että olen katse-etäisyydellä ja vihainen. Miten helvetissä voi olla että olen piileksinyt niin kauan. Kuka hitto on tuo tyyppi joka näyttää samalta, pukeutuu samoin mutta vaatii enemmän. On muka minä muttei vielä aivan.

Ihan niin kuin salaisuus. Ja miten se ratkeaa? Millaisella kulkuneuvolla päähenkilö poistuu ikuisuuden jatkuneelta kohtauspaikalta? Ja sulaako jää lopullisesti.

Until next time..