Pelkään etten saa töitä. Että syrjäydyn. En löydä tasoisiani kavereita ja nykyiset ystävät unohtuu. Että jämähdän paikoilleni, elämä valuu käsistä. Joudun velkakierteeseen ja mun pyörä pöllitään. Koti menee alta ja pitää muutta äidin luo sen kellariin. Musta tulee puhumaton ja umpinainen hylkiö joka osaa vaan haaveilla paremmasta. Kaivan nenää ja katson MTV:tä kaiket illat.
Mutta en usko siihen edes itse. Oliskohan se helpompaa? Miksi sen pitäisi olla helppoa. Ei kuulosta kovin helpolta tai kevyeltä ajatella noin.
Toinen versio.
Löydän aikanaan sellaista työtä jossa pääsen toteuttamaan kykyjäni. Ryhdyn opiskelemaan kirjallisuutta ja kirjoitan kirjan. Korjaan, kirjoja. Rakastun ja asetun. Teen musiikkia ja maalaan. Ah mikä loistava tulevaisuus.
2 kommenttia
arkadas
26.4.2008 12:15
Ehkä tämä tuntuu toistolta, mutta mielestäni tällainen Lou Holtz´in ajatus toimii tässäkin yhteydessä:
"Kyky on se mitä pystyt tekemään. Motivaatio määrää sen mitä teet. Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen."
tellus
28.4.2008 18:03
Totta tuokin puoli. Asenteitaan voi tarkastella jos omaa kyvyn muutokseen ja on kyllin motivoitunut kyseenalaistamaan oman määränsä.