Niin. Juuri tätä pelkään. Että menen lukkoon itseeni enkä pääse liikkeelle. Kun kaikki mahdollisuudet vyöryy päälle.

Jaa. Ensimmäisenä. Mitä mun pitäisi. Näin unia virastosta enkä pitänyt siellä olemisesta. Unessa oli paljon ristiriitoja, en muista. Ja paikallaan olo. Näin myös unta vuosikymmenen takaisesta pääsykoetuloskirjeestä. Tällä kertaa olin hyväksytty. Juuri sinne. Tekemään juuri sitä mitä silloin himoitsin. Kirjallisuutta.

Ja mitä ihmettä mä nyt teen?

Nautin elämästä ja menen eteenpäin. Easy as that.