Tänä aamuna päätä tuntui ympäröivän kypärä. Kuulin joskus että ennen armeijaa alokkailta kysytään "kiristääkö vanne päätäsi" tai jotain. Mulla kiristää. Tunnetta ei oikeastaan helpota tietoisuus siitä mistä kireys johtuu.

Olen jäänyt hetkellisesti jumiin itseni kanssa ja niin se nyt vaan on. Tukala tunne ja vituttaa mutta minkäs teet. Joskus paikallaan oleminen, ei niinkään joskus, on vaikeinta maailmassa. Vaikeampaa kuin pakeneminen. Omalta itseltäni.

Hassu ajatus. Paeta itseään ja minne sitä pääsisi? Hukkateille. Mitä ovat hukkatiet elämässä? Verrattuna ei-hukkateihin. Voiko aika kulua hukkaan? Aika kuluu kuitenkin, niin mikä osa siitä on hukka-aikaa. Sekö kun ei tuota mitään. Ihminen tuottaa elämässä lopulta melko vähän. Mitään kovin mullistavaa siis. Joten suurin osa ihmistuotteista on siis hukkatuotetta jos sen niin ajattelee.

Vaikka se kun minä katson musiikkivideoita. Joku on tehnyt niiden eteen työtä, ei siis hukannut aikaa. Mutta kun minä katson videoita, hukkaanko aikaa ja kenen aikaa? Omaani? En ainakaan niiden jotka hyötyvät katselustani. Miten ne hyötyvät? Tuottamalla katsojalukuja, myymällä musiikkia, tekemällä rahaa.

Mistä päästään ytimeen. Raha. Raha vs. aika.