Toisinaan on tosiaan vaan sellainen fiilis että mitään sanottavaa ei ole tälle maailmalle. Pyörii omissa ajatuksissaan ja yrittää potkia jotain palloa ihan joukkueessa siinä samalla. Ja se on hauskaa toisaalta. Että maaliin se menee silti vaikka pysäkillä ollaan. Mitä se voi olla. Että pysyy auki vaikka pää on täynnä kaikenlaista aatosta. Siitähän voi syntyä vaikka mitä.

En osaa enää surra sinua ehkä. Kun kahteen kertaan on sen jo tehnyt. Tuntuu kylmältä ja samanaikaisesti niin todelliselta. Ettei se ihminen tavallaan katoa mutta aikakausi kyllä ja eräänlainen olotila. Kun silmät on auki tapahtuu kummia. Kun silmät on auki niin tapahtuu.