Taide on leikkiä, sen tulos on odottamaton, joten se luo sattumanvaraisuutta, mutta paradoksaalisesti se myös jäsentää kaoottisuutta luomalla uusia mielleyhtymiä leikkijöiden kesken. Pelaaminen ja leikki. Molemmat tavallaan leikkiä mutta jälkimmäinen ilman säännönmukaisuutta. Onko pelaamisesta kuitenkin leikki useimmiten kaukana? Onhan sekin osittain sattumanvaraista. Mutta säännöt on aina, oma maailma ja merkitykset. Ei salli irtiottoa, sääntöjen muuttamista yhtäkkiä täysin erilaisiksi.

Taide järjestää omaa arvomaailmaa, menneisyyttä, nykyisyyttä ja yhteiskunnallista kontekstia.

Taidetta ei voi arvottaa, mutta mikä tekee siitä joko arvokasta tai arvotonta? Millä tavoin tunteita, symboleita, käsityksiä ja niiden yhteistä vuoropuhelua voidaan hinnallisesti arvioida? Esteettisyys, visuaalisuus,muodon kokeminen kauniina ovat katsojan määrittämiä asioita, sitä joko pitää jostakin tai sitten ei.