Kävin halailemassa vihreää lämmintä lamppua kirjaston edessä. Ja kaikkia kiinnostaa.
On kylmä.
Tekisi mieli inistä yhdestä tietystä tyypistä, jonka kanssa olin halailemassa sitä lamppua, mutta koska kukaan ei koskaan jaksa kuunnella mun inisemistä, niin en inise.
Lauantai-ilta ja mä istun kotona kissan kanssa. Eikä ole edes meidän kissa. Sulonen otus. Nyt se hankaa päätään mun kaktuksiin. Onkohan se ihan tervettä?
No niin, hyvä kisu, mene kotiin syömään.
Lauantai-ilta ja mä istun kotona ilman kissaa. Jopa kissalla on elämä. Mahtavaa.
Tervetuloa ruikutuskerhoon, joissa asioista kyllä osataan valittaa ja inistä, mutta niille ei koskaan tehdä mitään.
Pitäisköhän mun mennä nukkumaan?
En mä voi, kun mun pitää olla ylpeä itsestäni enkä mä voi tehdä sitä nukkuessani. Kirjoitin kokonaista 9 sivua Boy, interruptediin. Ei siinä mennyt kuin 5 tuntia. Mutta kuitenkin, viimeksi päivittelin sitä 2 kuukautta sitten.
Taidan nyt ihan oikeesti mennä sinne nukkumaan.
Minulla ei ole elämää. Kello on 8 yli 1 yöllä eikä edes väsytä. No nyt se on 9 yli 1.
Nukuin viimeyönä sellaset 12 tuntia. Olin jo yhdeksältä illalla ihan tööt. On epäinhimmillistä pakottaa kasvava unta tarvitseva nuori nousemaan neljänä päivänä viikossa ennen kuutta. Tai no, kasvava. Minähän en siis kasva enää muuten kuin leveyssuunnassa.
Miksi kaikki on hippileirillä?
Lainasinpa sitten kirjastosta muutaman kirjan taiteen ja kuvanveiston historiasta. Kolme sellasta 300-800 sivuista järkälettä. "Euroopan veistotaidetta romantiikasta Rodiniin." Ja nyt jos joku ilmoittaa, että neoclassicism ei tarkoita uusklassismia...
Menen lukemaan. Jan Guillou'n Pahuus.
"Sano tolle et menee pois..."
Prinsessa on hullaantunut Keijuun. Voi pientä.
Itsekin taidan olla erittäin viehättynyt eräästä neitosesta koulussani. Jumalainen olento. Ja hän jopa tuntee minut julkisesti.
Tekee mieli sammuttaa valot, sytyttää kynttilöitä ja harrastaa epäkristillistä toimintaa. Sisäinen pieni noitani heräilee jälleen.
Taidan mennä. Angstaajalla on kriisi.
Outo päivä. Kuuntelen Mozartia. Symphony No. 40.
"Mä mitään kekoja tee. En mä oo muurahainen."
"Tirise? Minä mitään tirise. Ei mua paisteta."
"väsyttää ja joudun taas herää niin helvetin aikasin vaan koska meillä ei voi olla torstaisin latinan kaksaria vaan sen toisen tunnin on ihan pakko olla keskiviikkosin kaheksalta ja mulla sattuu vielä olemaan hyppäri sen jälkeen."
Anteeksi. Se vaan tuli. Voihan pyhä turhautuneisuus.
Olen löytänyt My Chemical Romancen *palvoo*
So deep and down we go
np My Chemical Romance - I never told you what I do for living
Alea iacta est tulee kohta korvista ulos. Latina alkoi. Se opettaja on kyllä aika huvittava. Vähän niinkuin muumimamma. Ja se vaappuu. Niinkuin ankka.
Ruotsikin alkoi taas. Opettaja puhu siinä alussa pelkkää ruotsia varmaan vartin enkä mä ymmärtänyt siitä kuin yhden lauseen. Ja kun piti haastatella paria ja pari haastattelia mua, niin meinasin koko ajan puhua ranskaa. Jag har mamma, pappa et une bror. Missä vika?
Une on feminiini.
Niinpä niin. Ajattelen taas ihan liikaa.
Näin Hänet perjantaina. Istuin kirjaston edessä kivipenkillä ja Hän ajoi siitä pyörällä ohi. Säikähdin niin, että melkein putosin penkiltä.
Karmea ikävä. Ei se aina ole näin paha, mutta nyt on. Ei tässä taida muu auttaa kuin muutto jonnekin kauas missä en voisi ikinä törmätä Häneen. Kun asuu samassa käpykylässä niin se vaara on olemassa. Onneksi ei olla samassa koulussa. Olisin kuollut jo aikoja sitten.
Kunpa voisin kertoa kuinka paljon rakastan sinua.
Niinpä niin.
Teiniangstia.