Pitäisi lukea latinankokeeseen, mutta koska olen laiska niin en lue. Ainakaan nyt. Ehkä kohta. Jos jaksan. Pakko jaksaa, haluaisin päästä siitä jopa läpi.
Vielä minuutti sitten oli paljon enemmän asiaa.
"Puellam et matrem videns in tabernam venire laetus Rufus statim surgit et salutat."
Juuri näin, lapset.
Rakas veljeni sai ajokortin tänään. En taida enää poistua tästä talosta. Ajaa vielä päälle.
Varokaa harmaata Corollaa. Kuski ei ole niin täysijärkinen kuin miltä näyttää.
Hiustenvärjäys kohottaa itsetuntoa.
"älä ny säki ala jooko... mul on ihan tarpeeks paha olla ilman että sä syyllistät mua..."
Niinpä niin. Angstataan nyt sitten kunnolla kun on kerta alotettukin.
Ei vaan jaksaisi enää.
"Just because you're paranoid doesn't mean they're not after you."
-Kurt Cobain
Lasten nukkumaanmenoaika meni jo aikoja sitten.
"PIERRE: I mean, just because i like to, you know, put his penis in my mouth once in a while, it doesn't really mean that we're gay !
DAVID: It doesn't !"
Heh. Olipas taas hauskaa.
Eli ei. Painun nukkumaan ennenkuin sekoan totaallisesti.
...ilmoitti taas olemassa olostaan. Miksi minua kiinnostaisi? Kuulostaapa kiltiltä. Minkä minä sille voin, etten jaksa enää olla lelusi, josta sinä et välitä pätkääkään ellet halua jotakin?
Kun tulin kotiin oli melkein yhtä pimeää kuin aamulla lähtiessäni. Lievästi sanottuna masentavaa.
Tajusinpa äsken, että on jopa kaksi ihmistä, jotka saavat minut tuntemaan tarpeeksi hyväksi heille. Tajusin myös sen, että rakastan heitä niin paljon etten kestäisi elää ilman heitä. Ei paineita.
Pitäisiköhän sitä mennä nukkumaan? Pitää herätä taas niin s******n aikaisin. Pääsen jo kolmelta huomenna. Läksytkin pitäisi ehkä tehdä. Olen huono lukiolainen, joka ei koskaan tee läksyjä. Varsinkaan kemia, fysiikan tai ruotsin läksyjä. Tänään oli muuten ruotsintunnilla puhumassa meille joku ruotsalainen äijä. Se vaan höpötti jotain siitä kuinka se tapasi Jari Sillanpään lentokoneessa. Ymmärsin muutamaa sanaa lukuunottamatta kaiken mitä se sanoi. Tunsin ensimmäistä kertaa itseni ruotsintunnilla fiksuksi. Milläköhän ansioilla mä tohon snobielitistikouluun olen päässyt? Ihmettelenpähän vaan.
Kaikkea minäkin kyselen. Anteeksi.
Tämä voisi olla masennusta. Mutta todennäköisesti tämä on vain teinin kasvukipuja ja angstia. Kaikki pieni tuntuu vaan niin suurelta. Tekisi vaan mieli mennä nukkumaan eikä herätä koskaan. Mutta minä en ole prinsessa ruusunen, minä en nuku 100 vuotta okapensaiden keskellä ja herää prinssin suudelmaan.
Haluan Joensuun yliopistoon lukemaan japania. Haluan Lahden ammattikorkeaan opiskelemaan valokuvausta. Tai ehkä California State University at Hayward'iin. Sitten joskus. Jos herään huomenna. Kyllä minä herään. Kuten seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja joka päivä kunnes tajuan, että en haluakkaan mennä nukkumaan, koska jään jostain paitsi.
Joko minä kuvittelin tai sitten Hymytyttö flirtaili mulle. Todennäköisesti kuvittelin. Miksi ihmeessä se mulle flirttailisi? Se on mitä todennäköisimmin hetero, ja vaikka ei olisikaan, niin miksi hän minusta kiinnostuisi?
Sillä tytöllä on kyllä ihanin hymy mitä olen ikinä nähnyt.
Mitä vikaa mussa on?
Kyllä mä tiedän, että mussa on jotain vikaa. Miksi muuten mä olisin yksin?
On sunnuntai. En halua mennä kouluun huomenna.
Voi tyttökulta, mikset sä voi pitää lupauksiasi? Eihän tämä ole kuin toinen kerta viikon sisällä.
"Kenellä on tukka ja hampaat?"