Toisella katselukerralla Brokeback mountain irrotti kyyneleitä tässäkin neidissä. Itse asiassa koko seurueemme itki, iha avoimesti itki liikutuksesta. Hitto että se on kaunis leffa. Ostin kirjanakin akateemisesta, pitää käydä tilaukseni huomenna noutamassa. Lisää kyyneliä siis.
Jäin miettimään kuinka etuoikeutettu olenkaan kun voin välittää Ällästä avoimen julkisesti. Suukottaa kadulla, kulkea käsi kädessä pelkäämättä. Ennis ja Jack eivät sitä voineet tehdä. Olen pahoillani heidän puolestaan koska uskon että jokaisen kuuluisi saada julkistaa onnensa. Mikäli siis haluaa, arvostan niitä jotka elävät kaapissa omasta halustaan. Kun ei ole itse yhtään kaapissa enää, en halua änkeä sinne edes muiden takia. Enkä tiedä osaisinko. Tärkeämpi taitaa kuitenkin olla se etten halua. Koska ei ole pakko. Tämä on minun valintani ja olen siihen tyytyväinen. Ulkona olemiseen. On ihanaa että Ällä lähtee kanssani sunnuntaina ristiäisiin koska hän on minulle tärkeä. Tykkään hänestä. Paljon. Oli ihana nähdä tänään.
Minulla on sisäinen kylmä olo, vapisen. Vaatetta on päällä pari kerrosta joten kylmä ei pitäisi olla. Silti vapisen, tärisen. Paniikki meinaa taas tulla läpi. Tai en tiedä onko se ihan sellainen paniikkioloakaan.
Sisäinen kylmyys, turta sielu.
