Menen torstaiaamuna sokerirasitukseen ja kilpirauhaskokeisiin. Arvot oli yli ja ali rajojen joten siksi nämä tutkimukset. Siellä pitää olla aamulla 10 yli 8 eli aivan järkyttävän aikaisin. Noin aikainen aamu tarkoittaa todella pitkää päivää masentuneelle mielelle.
Väsyttää niin että jopa istuminen on raskasta. Siihen täytyy keskittyä, vaakataso on ainut jossa voi vain olla. Olemiseen pitää keskittyä, tuntuu ettei hengitys kulje ilman jos en mieti. Hengittämistä siis. Isän luona on siinä mielessä ihana olla että muut kannattelee sitä osaa mitä en itse jaksa kannatella. Kysyy oletko syönyt, ottanut lääkkeet, jaksaisitko mennä suihkuun. Kun on niin väsynyt ettei muista koska on käynyt suihkussa on todella väsynyt.
Rakkaus. Kohtaakohan minua koskaan rakastumisen tunne? Tunnistanko sen? Kävelenkö sen ohi silmät suljettuina koska en uskalla kohdata sitä? Näitä ehkä suurempi kysymys neidin kohdalla on kohtaako joku tunteen että rakastuu neitiin?
