Neiti kävi taas ulkona. Pirun kylmä, sisälläkin pitää olla useampi kerros vaatetta ja jopa nukuin pyjamahousuissa ja t-paidassa mikä on erittäin epätavallista ko tykkään nukkua alasti. En tykkää siitä että herään kuristavaan oloon kun neiti on pyörinyt niin että on ihan solmussa sen vaatekappaleen kanssa missä yrittää nukkua. Mutta oli niin kylmä illalla ettei kahdesta peitosta huolimatta voinut mennä alasti nukkumaan.
Sain lisää lääkitystä jotta uni tulisi. Cipramilia ei tässä vaiheessa nosteta vaikka tarvetta olisi ko annoksen nosto saattaa lisätä ahdistuksen tunnetta eikä sitä toivo lääkäri eikä minä sen enempää. Laboratoriokokeisiin menen huomenna aamulla, pitää olla paastoarvot. No, paastoamisen en usko tuottavan vaikeuksia kun en kerran muutenkaan syö tai juo pahemmin niin enköhän minä selviydy syömättä ja juomatta iltayhdeksästä aamukahdeksaan.
Isi on hauska. Sitä nauratti tytön aninkaistenmäki-sekoilu vielä illallakin. Jotenkin hän vaikutti surumieliseltä kun kiikutti tyttärensä kotiin, painotti että aina saa soittaa jos tulee jotain. Kutsun isin ja äidin sunnuntaiksi tänne, keskustelemaan menneisyyden haamuista jotka neitiä vaivaa. Ei tule olemaan helppo keskustelu mutta välttämätön jotta neiti pääsee tässä suossaan eteenpäin. En tiedä yhtään mitä odottaa tuolta keskustelulta, onneksi on aika miina-tädille maanantaille joten tilannetta saa siellä sitten purettua.
Ihokosketus oli ihanaa eilen.
