Ulkona on ihan kauhean purevan kylmä tuuli joka käy ikävästi poskiin. Olen siellä nyt kahdesti käynyt tuulen tuiverruttamana eikä kyllä tekisi mieli enää lähteä uusiksi. Ja Fibrojumala suuttui tuulesta, jalat on kuin tulessa ko niitä särkee.
Fysioterapia on tältä erää ohitse osaltani. KIduttavan eswt-hoidon sijaan kättäni imuroitiin. Jollain sellaisella avaruusvempaimella. Ei neiti oikein ymmärtänyt mikä sen idea oli mutta koitettiin nyt sitten sitäkin. Toivoton olo, ei jaksa uskoa siihen että mikään auttaa, että kipu joskus loppuisi. Jotenkin kipu vain jyrää minut alleen ihan kokonaan. Tekisin mitä vain että se loppuu.
Hellästi katselen lääkeliuskoja ja mietin että toisiko helpotuksen jos ottaisi ne kaikki.
